Usko kuuliaisuutena

Johannes Kastaja sanoi: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36). Tässä jakeessa usko määritellään selvästi kuuliaisuudeksi. Hiukan vastaavasti edellisessä kirjoituksessa siteerattu Heprealaiskirjeen yhdennentoista luvun ensimmäinen jae puhui ojentautumisesta, joka vastaa pitkälti myös kuuliaisuutta. Olen myös aiemmin kirjoittanut kuuliaisuudesta laajemminkin täällä.

Jeesus sanoi olevansa Jumalan Poika. Kun Juutalaiset kysyivät vielä, kuka Hän on, Jeesus sanoi, että Hän on se, joka Hän on sanonut olevansa (Messias, Kristus, Jumalan Poika) ja nämä ihmiset tulisivat tietämään sen sitten, kun ovat ylentäneet Hänet (Joh. 8:13-24). Kyseessä oleva raamatunkohta jatkuu näin: ”Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen. Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:30-36)

Edellä ihmiset kyllä uskoivat Jeesukseen Hänen puheensa tähden, mutta tämä heidän uskonsa ei synnyttänyt kuuliaisuutta, vaan ihmiset loukkaantuivat, kun Hän sanoi, että he ovat synnin orjia. Tähän samaan asiaan liittyen Jeesus sanoo itsestään: ”Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:18-20). Ei ole siis riittävää vain uskoa Jeesuksen olevan totta ja toivoa iankaikkista elämää sen uskon kautta. Ihmisen tulee myös olla kuuliainen evankeliumille, eli tehdä parannus ja nöyrtyä koko sydämestään Jumalan tahtoon turvaten Kristukseen omana Vapahtajanaan.

Jeesus myös kertoi vertauksen neljänlaisesta kylvömaasta. Vertauksen kylväjä on Jumalan sanan saarnaaja ja erilaiset kylvömaat sanan kuulijoita: ”… hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen. Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti.” (Mark. 4:4-8)

Jeesus selittää tämän vertauksen opetuslapsille näin: ”Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.” (Mark. 4:15). Tällainen ihminen on sellainen, joka kuulee sanan, mutta ei usko sitä, vaan pitää sitä täysin tyhjänpäiväisenä satuna.

Edelleen Jeesus selittää: ”Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.” (Mark. 4:16, 17). Tällainen ihminen on sellainen, joka tahtoo päästä taivaaseen ja iloiten uskoo ja näennäisesti tekee iloiten parannuksen heti kun kuulee, että siten pääsee taivaaseen. Hän ei kuitenkaan ole ottanut huomioon sitä, että kuten Jumalan rakkaus on ehdoton, niin myös meidän sitoutumisemme Kristukselle kaikista vioistamme huolimatta tulee olla. Näin ollen sen on oltava valmis kärsimään totuuden puolesta. Kun uskon tähden tulee vaikeuksia, hän ajattelee, että helpommalla pääsee, kun ei seuraa Jeesusta. Hän ei ole koskaan ”laskenut kustannuksia”, kuten Jeesus asian ilmaisee, eikä hänellä siis ollut todellista rakkautta Jumalaan, ”juurta”. Hän tahtoi vain hyötyä uskosta, eli sen, että sen kautta pääsee taivaaseen. Hän ajatteli siis uskoa lähinnä pelkästään lippuna taivaaseen, eikä hänellä ollut ymmärrystä uskon todellisesta luonteesta, elävästä suhteesta Kristukseen, tai siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja näin hänen myös tulee heijastella Jumalan ominaisuuksia. Hän ajatteli, niin kuin luonnollinen ihminen: Tottakai otan kaiken sen, mitä ilmaiseksi saan ja mistä voin hyötyä. Hänen sydämensä oli siis kuitenkin edelleen kiinni maailmassa, eikä hän koskaan tullut sydämestään kuuliaiseksi Kristukselle.

Jeesus jatkaa selitystään: ”Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.” (Mark. 4:18, 19). Tällaiset ihmiset uskovat kyllä sanan, mutta he keksivät erilaisia syitä, ettei heidän vielä tarvitsisi lähteä seuraamaan Jeesusta. Kuten Jeesus itse kertoi, joku oli mennyt naimisiin tai muuta vastaavaa, eikä vielä tahtonut lähteä seuraamaan Häntä (Luuk. 14:17-20). Tämäntyyppisiä ihmisiä on myös paljon seurakunnassakin. He ovat syntyneet perheeseen, jonka vanhemmat tunnustavat uskoaan ja näinollen he ovat tottuneet käymään kirkossa ja/tai seuroissa. He käyvät seuroissa ja kirkossa ja saattavat elää moraalisesti kohtuullisen hyvää elämää ja pitää seurakunnan asettamat normit, mutta ovat kiinni materiaalissa, harrastuksissa ja kaikessa mahdollisessa, mikä koskee tätä aikaa. Jumalan tahtoon he eivät kuitenkaan tahdo perehtyä, eikä heillä ole todellista rakkautta Häneen. Näin he jäävät hedelmättömiksi: ”…maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan” ja he eivät koskaan sydämestään tule Jumalan lapsiksi, koska he eivät koskaan koko sydämestään etsi Jumalaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan (Jer. 29:13), mutta silti ajattelevat, että ovat Jumalan lapsia. Heille Herra kerran vastaa näin: "'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi." (Luuk. 13:25-30)

Vielä Hän jatkaa: ”Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-,mikä kuusikymmen-,mikä satakertaisen.” (Mark. 4:20). Nämä ovat ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen ja tekevät sydämestään parannuksen nöyrtyen täysin Jumalan tahtoon kaikella sillä ymmärryksellä, minkä he omaavat, rakastavat Häntä ja tahtovat seurata Häntä minne tahansa ja kasvaa Jumalan tuntemisessa ja rakkaudessa sekä pyhittyä kohti Jumalan kaltaisuutta. Nämä ovat ihmisiä, joilla usko ja toivo johtavat myös kuuliaisuuteen.

Ihminen voi siis pitää totena Jeesusta ja useita kristinuskon ydinasioita, mutta kuitenkaan tämä hänen uskonsa ei tule esille todellisena kuuliaisuutena, eli parannuksen tekemisenä ja evankeliumin uskomisena, Kristukseen turvaamisena, joka saa sitten aikaan myös kuuliaisuuden toimia laajemminkin Jumalan tahdon mukaan, koska evankeliumin uskomisesta ihmisessä syttyy rakkaus Jumalaan ja Hänen käskyihinsä, eikä usko silloin ole hänelle voimia vievä asia, vaan päinvastoin, voiman ja ilon lähde.

Aiheeseen liittyviä Raamatunkohtia:

”Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä” (Fil. 1:29)

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:5-11)

”Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:17-26)

”Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 6:15-23)

"Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'. Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'. Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'. Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'. Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'. Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'. Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!" (Luuk. 14:17-35)

Tässä videossa on aiheeseen liittyviä hyviä pointteja, jos englanti sujuu, niin suosittelen: