Rakkauden kautta vaikuttava usko





Ihminen voi uskoa ja olla seurakunnan yhteydessä ja käydä vaikkapa seurakunnan työvuoroissa, mutta silti hänen uskonsa voi olla sellaista uskoa, joka ei tuomiopäivänä häntä pelasta. Uskoa, joka ei rakasta Jumalaa ja lähimmäistä niin että olisi valmis kärsimään niiden puolesta, vaan tahtoo vain päästä taivaaseen. Uskoa, joka ei käytännössä koskaan ole etsinyt Jumalaa itse, tehnyt parannusta ja nöyrtynyt Jumalan tahtoon. Usein tällainen usko on sitä, että on synnytty perheeseen, joka on uskossa ja lähinnä siksi itsekin ollaan uskossa, ei siksi, että oltaisiin koskaan itse pohdittu ja etsitty Jumalaa. Moni tällainen ihminen jättääkin koko kristinuskon ajatellen, ettei siinä ole mitään sisältöä ja oikeassa he ovatkin olleet: ilman Jumalan tuntemista kristinusko on yhtä tyhjä kuin kaikki muutkin uskonnot.

Paavali sanoo, että ”… vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” (1. Kor. 13:2, 3). Usko ilman rakkautta ei siis ole ”riittävä” pelastukseen. Ilman Pyhän Hengen antamaa rakkautta ei myöskään mitkään hyvät teot hyödytä mitään. Ilman Pyhää Henkeä ihminen on siis edelleen synnin orja, eikä ole vielä tullut vapaaksi Kristuksessa. Usko ilman rakkautta on siis kuollut.

Paavalin mukaan Jumalan rakkaus kuitenkin vuodatetaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5). Pyhä Henki ja rakkaus annetaan ihmiselle, kun hän on kuuliainen evankeliumille. Joskus ihmisen kuitenkin täytyy etsiä kauankin, ennen kuin hän löytää Jumalan, ennen kuin Pyhä Henki kirkastaa hänelle Kristuksen evankeliumin. Ja usein ihmisen täytyy oppia paljon asioita, että hän voi edes ymmärtää, mistä evankeliumissa on todellisuudessa kysymys. Siksi pelkkä huonosti määritelty usko jonkun liikkeen tai kirkon oppeihin, joita ei kunnolla itsekään tunneta, ei välttämättä auta ihmistä pelastavaan uskoon.

Jeesus itse sanoo: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt. 7:7) ja lupaa niille, jotka tahtovat todella tulla tuntemaan Jumalan: ”Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan” (Matt. 7:8). Joku ei välttämättä ymmärrä mitään Jumalasta tai Jeesuksesta, siksi hänen on tultava tietämään, kuka Jumala on ja ymmärtämään, kuinka Jumala pelastaa ihmisen, jotta voi kääntyä Hänen puoleensa ja Jumala kyllä kuulee tällaisenkin ihmisen rukouksen ja johdattaa hänet luokseen Kristuksen kautta. Toinen ei vain ole valmis nöyrtymään tai hänen elämässään on jotakin, mistä hän ei ole valmis päästämään irti tai sitten hänellä on väärä kuva siitä, mitä parannus ja usko on ja siksi hänen tarvitsee ehkä ymmärtää, mitä usko, parannus, nöyrtyminen ja kuuliaisuus ovat, tai/ja rukoilla Jumalalta oikeaa nöyryyttä, niin kuin Pietari kehoitti Simon noitaa: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä” (Apt. 8:21-23).

Siksi Jumalan sana myös kehottaa jokaista ihmistä etsimään ja rukoilemaan Jumalan viisautta, järkeä ja tahtoa, että voisivat tulla ymmärtämään, kuka Jumala on ja löytäisivät Jumalan tuntemisen ja saisivat Jumalalta avun nöyrtyä Hänen puoleensa: ”Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!” (Sananl. 16:20), ”Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.” (Sananl. 8:5), ”Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle” (Sananl. 9:6), ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on” (Jes. 55:6), ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:13), ”Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas, viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon. Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.” (Job. 22:23-26), ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon- niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut” (Sananl. 2:1-11). Jobin kirja tiivistää hyvin: ”'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'” (Job. 28:28). Myös ihmiselle, joka ajattelee, että hän on rikkonut niin paljon, ettei hän voi saada enää anteeksi, Herra sanoo: ”Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas…” (Joel 2:12, 13).

Jeesus itse myös kehottaa: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi” (Luuk. 13:24). Miksi sitten monet eivät voi päästä sisälle? He yrittävät käydä sisään ahtaasta portista niiden asioiden kanssa, joista eivät ole valmiita luopumaan, eikä ahtaasta portista mahdu sisään mitään muuta kuin kaikesta riisuttu ihminen. Riisuttu sekä ajallisista asioista, joissa hänen sydämensä on kiinni, mutta myös riisuttu omasta kunniasta, ylpeydestä ja kaikesta, mikä tulee paulaksi. Edelleen Hän sanoo: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt. 7:13, 14). Edelleen voisi kysyä, miksi sitten harva löytää tien elämään? Edelleen samasta syystä kuin edellisessä, mutta lisäksi tällaiset ihmiset etsivät Jumalaa omilla ehdoillaan, eivätkä tahdo koskaan pyytää Jumalalta, että Hän auttaisi, eivätkä tahdo nöyrtyä Hänen tahtoonsa tai seurata todellakin totuutta sinne minne se johtaa. Paavali sanoo tällaisista ihmisistä, että he ”… joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua” (2. Tess. 2:10). Moni luulee jo olevansa ”uskovainen”, vaikka ei edes tunne kunnolla kristinuskon perusopetuksia, saati sitten Jumalaa ja tähän väärään rauhaan tuudittautuneena ei koskaan edes koko sydämestään etsi Jumalaa. Tällaisille ihmisille Jeesus sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'” (Matt. 7:21-23).

Todella moni seurakunnassakin oleva ihminen, jos tutustuisi Jumalan sanaan ja hankkisi sitä viisautta, mitä Jumalalla on antaa, joutuisi toteamaan, ettei hän ole koskaan Jumalaa tuntenut, vaan on turvannut vain omaan ymmärrykseensä ja luuloihinsa. Itse jouduin toteamaan näin pitkän etsinnän jälkeen, vaikka olin koko elämäni tunnustanut uskoa. Jouduin toteamaan näin vaikka olin ripittäytynyt perusteellisesti ja pyrkinyt toimimaan, niin kuin kunnon uskovaisen tulee toimia. Jouduin toteamaan, että todellisuudessa olin vain turvannut tähän joukkoon ja omiin tekoihini, enkä todellisuudessa Kristukseen. En rakastanut Jumalaa, halusin vain pelastua, mutta todellakin kaikella sillä, mitä minulla oli, etsin Jumalaa, enkä jättänyt asiaa siihen, kun tunsin, että kaikki ei ole hyvin, vaikka tietysti minulle vakuutettiin, että synninpäästön myötä kaikki on OK. Raamattu kuvasi uskovan kokemusta hyvin eri tavalla kuin mitä itse koin. Vasta kun Pyhä Henki avasi ymmärrykseni ja hylkäsin roskana kaiken ja käännyin Jumalan puoleen ja sanoin Herralle, että maksoi mitä maksoi, tahdon seurata yksin Sinua, tulin tuntemaan Jumalan todellisesti, sain todellisen rauhan ja ilon sydämeeni. Jumala vastasi vilpittömään etsintääni lupauksensa mukaan, vaikka jälkeenpäin huomaan, että monella tavoin olin väärässä silloinkin. Juuri siksi, että itse olin niin pahasti harhassa, puhun myös paljon siitä, kuinka helppo seurakunnan keskelläkin, jopa aktiivisena seurakuntalaisena ja kristittynä ja olla silti harhassa, matkalla kohti kadotusta.

Myös kuningas Salomo kertoo apokryfissä: ”Sentähden minä rukoilin, että minulle annettiin ymmärrystä; minä huusin avuksi Jumalaa, ja viisauden henki tuli minulle” (Viis. 7:7). Hän rukoili Jumalaa, ja sai vastauksen.

Paavali kiteyttääkin: ”… Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal. 5:6). Ei siis auta, vaikka olisi kirkon tai herätysliikkeen jäsen ja kuuliaisuus sille ja usko sen opetuksiin, ellei sydämessä ole Jumalan rakkautta, joka Pyhän Hengen kautta vuodatetaan niille, jotka Jumalaa vilpittömästi etsivät koko sydämestään ja pyrkivät totuuteen kaikella sillä ymmärryksellä, joka on heille annettu. Keneltäkään ei vaadita enempää tietoa tai ymmärrystä, kuin mihin hänellä on kapasiteettia, vaan jokaisen tulee ”kykynsä mukaan” (Matt. 25:15) pyrkiä totuuteen ja tehdä sitä, mikä on oikein ja hyvää. Edelleen, jos joku kokee, että häneltä puuttuu viisautta, niin Jaakob kehoittaa: ”… jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan” (Jaak. 1:5).

Usko, toivo ja rakkaus

Miten sitten kaikki nämä eri määritelmät uskosta voidaan sitoa yhteen, niin että tulee yksi usko?

Usko vakuuttuneisuutena voi saada aikaan toivon iankaikkisesta elämästä. Toivo voi vaikuttaa kuuliaisuuden evankeliumin kutsulle tehdä parannus ja uskoa evankeliumi. Nämä kolme yhdistettynä saavat aikaan rakkauden kautta vaikuttavan uskon sekä todistuksen, kun Jumalan Pyhä Henki ja Hänen rakkautensa vuodatetaan sydämiimme tämän uskon kautta Kristukseen. Rakkaus vaikuttaa tahdon toimia (kysy tätä vaikka rakastuneelta ihmiseltä) ja sitä myöten myös kuuliaisuuden laajemminkin. Se, joka rakastaa Jumalaa, tahtoo toimia Hänen tahtonsa mukaan, koska Hänen käskynsä on rakkaus ja elämä, päämääränä iankaikkinen elämä ja onni.

Usko ei kuitenkaan häviä, kun toivo syttyy, koska se on toivon perustus. Eivätkä usko ja toivo myöskään häviä, kun rakkaus tulee mukaan, koska rakkaus vahvistaa sekä uskon että toivon sisäisen todistuksen kautta. Kuitenkin usko ja toivo ilman rakkautta ovat turhia, koska Jumala on rakkaus. Paavalia ja Johannesta lainaten voimmekin siis sanoa: ”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus” (1. Kor. 13:13), näinollen, ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8).

Yksityiskohtaisesta pohdiskelusta

Joku saattaa ajatella, että tällainen yksityiskohtainen pohdiskelu tekee asioista liian monimutkaisia. Uskohan on ytimeltään hyvin yksinkertainen asia: Luottamus Kristukseen syntien sovittajana ja yhteys Jumalaan Hänen kauttansa ja näinhän se onkin. Usein kuitenkin käy niin, että ihmisillä on johtuen ympäristöllisistä syistä tai muista syistä erittäin vääristyneitä käsityksiä siitä, mitä parannus ja/tai usko on. Esimerkiksi nykyään on yleistä sanoa, siltä se minusta näyttää, uskoa yksinkertaiseksi ja tarkoittaa sillä sitä, että tahtoo olla sellainen uskovainen, joka ei lue Raamattua, eikä muutenkaan ole juuri kiinostunut liiemmin uskonasioista tai yrittää omalla viisaudella, ilman Jumalan sanaa pohtia niitä. Tai parannuksesta voi kuulla sanottavan, että se on sama asia kuin että saisi synninpäästön ennen uskoneelta. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Ei ole olemassa välinpitämätöntä rakkautta, koska rakkaus on olemukseltaan ehdotonta uhrautumista jonkun toisen puolesta. Rakkautta usko suhteena Jumalaan Kristuksen kautta kuitenkin syvimmiltään on. Eikä ole olemassa parannusta ilman mielenmuutosta ja Jumalan tahtoon nöyrtymistä, sai sitten synninpäästön tai ei. Edelleen edelläkuvattu yksinkertainen usko on todellisuudessa kätkettyä ylpeyttä ja tyhmyyttä Raamatun mukaan, joka tulee johtamaan ihmisen pahimmillaan tuhoon.

Edellämainituista syistä tarvitaan tarkempaa tarkastelua, jotta väärät perustukset saadaan hakattua maahan, koska juuri tuollaiset ehkä harmittomiltakin vaikuttavat asiat ovat johtaneet ja tänäkin päivänä johtavat todella paljon ja todella pahasti ihmisiä harhaan ja lopulta helvettiin. Jeesus itse sanoi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” (Matt. 15:13). Jokainen väärä opetus, väärä käsitys ja luulo totuudesta on juuri tällainen istutus, joka ei ole Jumalasta, vaan ihmisen omasta laiskuudesta ja mukavuudennhalusta, sekä itsekkyydestä ja epäjumalanpalveluksesta lähtöisin. Saatanan tarkoituksia eksyttää ihmiset palvelee kaikkein parhaiten juuri pienet ja sinänsä harmittomilta vaikuttavat asiat, joihin ei reagoida, koska ne eksyttävät pitkällä aikavälillä paljon enemmän porukkaa kuin räikeät opilliset harhat, joihin on helpompi puuttua ja reagoida, esimerkiksi vaikkapa kolminaisuusoppiin kohdistuvat harhat. Siksi juuri Jeesus sanoo, että jokainen, ei vain räikeimmät, istutus joka ei ole Jumalasta, tulee repiä juurineen irti, ettei ketään eksytettäisi.

Ja juuri siksi teologia on tärkeää, koska se suojelee oikeaa oppia. Eikä myöskään ainoastaan se, vaan myös ymmärrys siitä, minkälaisia kulttuurisia tai yhteisöllisiä asenteita tai ajatuksia ihmisillä on, jotka todellisuudessa heidän mielessään kääntävät oikeankin opin vääräksi esimerkiksi määrittelemällä asiat väärällä tavalla.

Kommentit

Lähetä palautetta

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *