Ihminen voi uskoa ja olla seurakunnan yhteydessä
ja käydä vaikkapa seurakunnan työvuoroissa, mutta silti hänen uskonsa voi olla
sellaista uskoa, joka ei tuomiopäivänä häntä pelasta. Uskoa, joka ei rakasta
Jumalaa ja lähimmäistä niin että olisi valmis kärsimään niiden puolesta, vaan
tahtoo vain päästä taivaaseen. Uskoa, joka ei käytännössä koskaan ole etsinyt
Jumalaa itse, tehnyt parannusta ja nöyrtynyt Jumalan tahtoon. Usein tällainen
usko on sitä, että on synnytty perheeseen, joka on uskossa ja lähinnä siksi itsekin
ollaan uskossa, ei siksi, että oltaisiin koskaan itse pohdittu ja etsitty
Jumalaa. Moni tällainen ihminen jättääkin koko kristinuskon ajatellen, ettei
siinä ole mitään sisältöä ja oikeassa he ovatkin olleet: ilman Jumalan
tuntemista kristinusko on yhtä tyhjä kuin kaikki muutkin uskonnot.
Paavali sanoo, että ”… vaikka minulla olisi kaikki
usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en
minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin
ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi
rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” (1. Kor. 13:2, 3). Usko ilman
rakkautta ei siis ole ”riittävä” pelastukseen. Ilman Pyhän Hengen antamaa
rakkautta ei myöskään mitkään hyvät teot hyödytä mitään. Ilman Pyhää Henkeä
ihminen on siis edelleen synnin orja, eikä ole vielä tullut vapaaksi
Kristuksessa. Usko ilman rakkautta on siis kuollut.
Paavalin mukaan Jumalan rakkaus kuitenkin
vuodatetaan meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5). Pyhä Henki ja
rakkaus annetaan ihmiselle, kun hän on kuuliainen evankeliumille. Joskus
ihmisen kuitenkin täytyy etsiä kauankin, ennen kuin hän löytää Jumalan, ennen
kuin Pyhä Henki kirkastaa hänelle Kristuksen evankeliumin. Ja usein ihmisen täytyy
oppia paljon asioita, että hän voi edes ymmärtää, mistä evankeliumissa on todellisuudessa
kysymys. Siksi pelkkä huonosti määritelty usko jonkun liikkeen tai kirkon
oppeihin, joita ei kunnolla itsekään tunneta, ei välttämättä auta ihmistä
pelastavaan uskoon.
Jeesus itse sanoo: ”Anokaa, niin teille annetaan;
etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (Matt. 7:7) ja
lupaa niille, jotka tahtovat todella tulla tuntemaan Jumalan: ”Sillä jokainen
anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan” (Matt. 7:8). Joku ei
välttämättä ymmärrä mitään Jumalasta tai Jeesuksesta, siksi hänen on tultava
tietämään, kuka Jumala on ja ymmärtämään, kuinka Jumala pelastaa ihmisen, jotta
voi kääntyä Hänen puoleensa ja Jumala kyllä kuulee tällaisenkin ihmisen
rukouksen ja johdattaa hänet luokseen Kristuksen kautta. Toinen ei vain ole
valmis nöyrtymään tai hänen elämässään on jotakin, mistä hän ei ole valmis
päästämään irti tai sitten hänellä on väärä kuva siitä, mitä parannus ja usko
on ja siksi hänen tarvitsee ehkä ymmärtää, mitä usko, parannus, nöyrtyminen ja
kuuliaisuus ovat, tai/ja rukoilla Jumalalta oikeaa nöyryyttä, niin kuin Pietari
kehoitti Simon noitaa: ”Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä
sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä
pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle
anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja
kiinni vääryyden siteissä” (Apt. 8:21-23).
Siksi Jumalan sana myös kehottaa jokaista ihmistä
etsimään ja rukoilemaan Jumalan viisautta, järkeä ja tahtoa, että voisivat
tulla ymmärtämään, kuka Jumala on ja löytäisivät Jumalan tuntemisen ja saisivat
Jumalalta avun nöyrtyä Hänen puoleensa: ”Joka painaa mieleensä sanan, se löytää
onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!” (Sananl. 16:20), ”Tulkaa,
yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.” (Sananl. 8:5), ”Hyljätkää
yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle” (Sananl.
9:6), ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi,
kun hän läsnä on” (Jes. 55:6), ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te
etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:13), ”Kun palajat Kaikkivaltiaan
tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas, viskaat
kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon. Jos Kaikkivaltias
tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi, silloin on ilosi oleva
Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.” (Job. 22:23-26), ”Poikani,
jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että
herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon- niin, jos kutsut
ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä
kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan
tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin
ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken; sillä
viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on
sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut” (Sananl. 2:1-11). Jobin kirja
tiivistää hyvin: ”'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on
ymmärrystä'” (Job. 28:28). Myös ihmiselle, joka ajattelee, että hän on rikkonut
niin paljon, ettei hän voi saada enää anteeksi, Herra sanoo: ”Mutta vielä
nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten,
itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja
kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias,
pitkämielinen ja armosta rikas…” (Joel 2:12, 13).
Jeesus itse myös kehottaa: ”Kilvoitelkaa
päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat
päästä sisälle, mutta eivät voi” (Luuk. 13:24). Miksi sitten monet eivät voi
päästä sisälle? He yrittävät käydä sisään ahtaasta portista niiden asioiden
kanssa, joista eivät ole valmiita luopumaan, eikä ahtaasta portista mahdu
sisään mitään muuta kuin kaikesta riisuttu ihminen. Riisuttu sekä ajallisista
asioista, joissa hänen sydämensä on kiinni, mutta myös riisuttu omasta
kunniasta, ylpeydestä ja kaikesta, mikä tulee paulaksi. Edelleen Hän sanoo: ”Menkää
ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie
kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas
ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät” (Matt.
7:13, 14). Edelleen voisi kysyä, miksi sitten harva löytää tien elämään?
Edelleen samasta syystä kuin edellisessä, mutta lisäksi tällaiset ihmiset
etsivät Jumalaa omilla ehdoillaan, eivätkä tahdo koskaan pyytää Jumalalta, että
Hän auttaisi, eivätkä tahdo nöyrtyä Hänen tahtoonsa tai seurata todellakin
totuutta sinne minne se johtaa. Paavali sanoo tällaisista ihmisistä, että he ”…
joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua” (2. Tess. 2:10). Moni luulee jo olevansa ”uskovainen”,
vaikka ei edes tunne kunnolla kristinuskon perusopetuksia, saati sitten Jumalaa
ja tähän väärään rauhaan tuudittautuneena ei koskaan edes koko sydämestään etsi
Jumalaa. Tällaisille ihmisille Jeesus sanoo: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle:
'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun
taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra,
emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos
riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin
minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois
minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'” (Matt. 7:21-23).
Todella moni seurakunnassakin oleva ihminen, jos
tutustuisi Jumalan sanaan ja hankkisi sitä viisautta, mitä Jumalalla on antaa,
joutuisi toteamaan, ettei hän ole koskaan Jumalaa tuntenut, vaan on turvannut
vain omaan ymmärrykseensä ja luuloihinsa. Itse jouduin toteamaan näin pitkän
etsinnän jälkeen, vaikka olin koko elämäni tunnustanut uskoa. Jouduin toteamaan
näin vaikka olin ripittäytynyt perusteellisesti ja pyrkinyt toimimaan, niin
kuin kunnon uskovaisen tulee toimia. Jouduin toteamaan, että todellisuudessa
olin vain turvannut tähän joukkoon ja omiin tekoihini, enkä todellisuudessa
Kristukseen. En rakastanut Jumalaa, halusin vain pelastua, mutta todellakin
kaikella sillä, mitä minulla oli, etsin Jumalaa, enkä jättänyt asiaa siihen,
kun tunsin, että kaikki ei ole hyvin, vaikka tietysti minulle vakuutettiin, että synninpäästön myötä kaikki on OK. Raamattu kuvasi uskovan kokemusta hyvin eri tavalla kuin mitä itse koin. Vasta kun Pyhä Henki avasi ymmärrykseni
ja hylkäsin roskana kaiken ja käännyin Jumalan puoleen ja sanoin Herralle, että
maksoi mitä maksoi, tahdon seurata yksin Sinua, tulin tuntemaan Jumalan
todellisesti, sain todellisen rauhan ja ilon sydämeeni. Jumala vastasi
vilpittömään etsintääni lupauksensa mukaan, vaikka jälkeenpäin huomaan, että
monella tavoin olin väärässä silloinkin. Juuri siksi, että itse olin niin
pahasti harhassa, puhun myös paljon siitä, kuinka helppo seurakunnan
keskelläkin, jopa aktiivisena seurakuntalaisena ja kristittynä ja olla silti
harhassa, matkalla kohti kadotusta.
Myös kuningas Salomo kertoo apokryfissä: ”Sentähden
minä rukoilin, että minulle annettiin ymmärrystä; minä huusin avuksi Jumalaa,
ja viisauden henki tuli minulle” (Viis. 7:7). Hän rukoili Jumalaa, ja sai
vastauksen.
Paavali kiteyttääkin: ”… Kristuksessa Jeesuksessa
ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta
vaikuttava usko.” (Gal. 5:6). Ei siis auta, vaikka olisi kirkon tai herätysliikkeen
jäsen ja kuuliaisuus sille ja usko sen opetuksiin, ellei sydämessä ole Jumalan
rakkautta, joka Pyhän Hengen kautta vuodatetaan niille, jotka Jumalaa
vilpittömästi etsivät koko sydämestään ja pyrkivät totuuteen kaikella sillä
ymmärryksellä, joka on heille annettu. Keneltäkään ei vaadita enempää tietoa
tai ymmärrystä, kuin mihin hänellä on kapasiteettia, vaan jokaisen tulee ”kykynsä
mukaan” (Matt. 25:15) pyrkiä totuuteen ja tehdä sitä, mikä on oikein ja hyvää. Edelleen, jos joku kokee, että häneltä puuttuu
viisautta, niin Jaakob kehoittaa: ”… jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se
hänelle annetaan” (Jaak. 1:5).
Usko,
toivo ja rakkaus
Miten sitten kaikki nämä eri määritelmät uskosta
voidaan sitoa yhteen, niin että tulee yksi usko?
Usko vakuuttuneisuutena voi saada aikaan toivon
iankaikkisesta elämästä. Toivo voi vaikuttaa kuuliaisuuden evankeliumin
kutsulle tehdä parannus ja uskoa evankeliumi. Nämä kolme yhdistettynä saavat
aikaan rakkauden kautta vaikuttavan uskon sekä todistuksen, kun Jumalan Pyhä
Henki ja Hänen rakkautensa vuodatetaan sydämiimme tämän uskon kautta Kristukseen.
Rakkaus vaikuttaa tahdon toimia (kysy tätä vaikka rakastuneelta ihmiseltä) ja sitä
myöten myös kuuliaisuuden laajemminkin. Se, joka rakastaa Jumalaa, tahtoo
toimia Hänen tahtonsa mukaan, koska Hänen käskynsä on rakkaus ja elämä,
päämääränä iankaikkinen elämä ja onni.
Usko ei kuitenkaan häviä, kun toivo syttyy, koska
se on toivon perustus. Eivätkä usko ja toivo myöskään häviä, kun rakkaus tulee
mukaan, koska rakkaus vahvistaa sekä uskon että toivon sisäisen todistuksen
kautta. Kuitenkin usko ja toivo ilman rakkautta ovat turhia, koska Jumala on
rakkaus. Paavalia ja Johannesta lainaten voimmekin siis sanoa: ”Niin pysyvät
nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus” (1. Kor.
13:13), näinollen, ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on
rakkaus” (1. Joh. 4:8).
Yksityiskohtaisesta pohdiskelusta
Joku saattaa ajatella, että tällainen
yksityiskohtainen pohdiskelu tekee asioista liian monimutkaisia. Uskohan on
ytimeltään hyvin yksinkertainen asia: Luottamus Kristukseen syntien sovittajana
ja yhteys Jumalaan Hänen kauttansa ja näinhän se onkin. Usein kuitenkin käy niin, että ihmisillä on
johtuen ympäristöllisistä syistä tai muista syistä erittäin vääristyneitä
käsityksiä siitä, mitä parannus ja/tai usko on. Esimerkiksi nykyään on yleistä
sanoa, siltä se minusta näyttää, uskoa yksinkertaiseksi ja tarkoittaa sillä
sitä, että tahtoo olla sellainen uskovainen, joka ei lue Raamattua, eikä
muutenkaan ole juuri kiinostunut liiemmin uskonasioista tai yrittää omalla
viisaudella, ilman Jumalan sanaa pohtia niitä. Tai parannuksesta voi kuulla
sanottavan, että se on sama asia kuin että saisi synninpäästön ennen
uskoneelta. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Ei ole olemassa välinpitämätöntä
rakkautta, koska rakkaus on olemukseltaan ehdotonta uhrautumista jonkun toisen
puolesta. Rakkautta usko suhteena Jumalaan Kristuksen kautta kuitenkin
syvimmiltään on. Eikä ole olemassa parannusta ilman mielenmuutosta ja Jumalan
tahtoon nöyrtymistä, sai sitten synninpäästön tai ei. Edelleen edelläkuvattu
yksinkertainen usko on todellisuudessa kätkettyä ylpeyttä ja tyhmyyttä Raamatun
mukaan, joka tulee johtamaan ihmisen pahimmillaan tuhoon.
Edellämainituista syistä tarvitaan tarkempaa tarkastelua,
jotta väärät perustukset saadaan hakattua maahan, koska juuri tuollaiset ehkä
harmittomiltakin vaikuttavat asiat ovat johtaneet ja tänäkin päivänä johtavat todella
paljon ja todella pahasti ihmisiä harhaan ja lopulta helvettiin. Jeesus itse
sanoi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on
juurineen revittävä pois.” (Matt. 15:13). Jokainen väärä opetus, väärä käsitys ja
luulo totuudesta on juuri tällainen istutus, joka ei ole Jumalasta,
vaan ihmisen omasta laiskuudesta ja mukavuudennhalusta, sekä itsekkyydestä ja
epäjumalanpalveluksesta lähtöisin. Saatanan tarkoituksia eksyttää ihmiset
palvelee kaikkein parhaiten juuri pienet ja sinänsä harmittomilta vaikuttavat asiat,
joihin ei reagoida, koska ne eksyttävät pitkällä aikavälillä paljon enemmän
porukkaa kuin räikeät opilliset harhat, joihin on helpompi puuttua ja reagoida, esimerkiksi vaikkapa kolminaisuusoppiin kohdistuvat harhat. Siksi juuri Jeesus sanoo, että jokainen, ei vain räikeimmät, istutus joka ei ole Jumalasta, tulee repiä juurineen irti, ettei ketään eksytettäisi.
Ja juuri siksi teologia on tärkeää, koska se suojelee oikeaa oppia. Eikä myöskään ainoastaan se, vaan myös ymmärrys siitä, minkälaisia kulttuurisia tai yhteisöllisiä asenteita tai ajatuksia ihmisillä on, jotka todellisuudessa heidän mielessään kääntävät oikeankin opin vääräksi esimerkiksi määrittelemällä asiat väärällä tavalla.
Kommentit
Lähetä kommentti