Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut

Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään. Paljon on ollut kaikenlaista, eikä ole oikein saanut aikaiseksi, vaikka monta kirjoituksen alkua ja ideoitakin on. Pääsiäisenä oli tarkoitus julkaista kirjoitus pääsiäisen tapahtumiin liittyen, sitä en kuitenkaan tehnyt, koska osa kirjoituksesta katosi windows -päivitysten pakottaessa tietokoneeni uudelleenkäynnistyksen. Jotakin kohtia siitä otin kuitenkin tähän kirjoitukseen. Tiukka aikataulu jatkuu ainakin kesän lävitse, joten en uskalla luvata, että kirjoittaisin kovinkaan tiheään lähitulevaisuudessa. Tämäkin kirjoitus syntyi aikalailla tänä iltana hetken mielijohteesta, vaikka toki olen paljonkin asioita pohtinut, kun pohdiskelin seuraavaa Jesajan kirjan kohtaa:

”Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?" Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unhota minä sinua, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.” (Jes. 44:20-22)

Ihminen pettää itseään riippuessaan kiinni ”tuhassa”

Jesaja sanoo tässä, että ihminen, joka riippuu kiinni missään ajallisessa ja tekee siitä elämänsä keskipisteen, eli epäjumalan itselleen, oli se sitten materiaalista tai jotain muuta, esimerkiksi oma kunnia, ylpeys, kauna, terveys, maine tai mikä tahansa, jopa sinänsä hyväkin asia, pettää itseään ja on harhassa. Mikään näistä asioista ei voi pohjimmiltaan antaa ihmiselle sitä, mitä hän todellisuudessa kaipaa, eikä pelastaa hänen sieluaan. Jesaja sanoo, että tällainen petetty ihminen ei halua pelastaa sieluaan, eikä sano, toisinsanoen siis tunnusta, että "eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?". Näin hän tekee siksi, koska hän haluaa mielummin toimia niinkuin itse tahtoo, eikä palvella todellista Jumalaa, vaikka tämä kapinointi vain aiheuttaa hänelle pahaa ja johtaa epätoivoon ja lopulta iankaikkiseen eroon todellisesta Rakkaudesta, joka Jumala on ja niin myös ikuisesta rauhasta ja onnesta. Jeesus myös sanoi: "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?" (Matt. 16:26)

Kristuksessa Jumala kuitenkin ilmoitti maailmalle itsensä, sekä valmisti tien pelastukseen jokaiselle, joka uskoo. Kristuksen kärsimyksissä Hän myös erityisesti osoitti maailmalle synnin ja sen seuraukset.

Kristuksen kärsimykset ja risti osoittavat maailmalle synnin ja sen seuraukset

Kristuksen risti kertoo kauhistuttavalla tavalla sen, mikä on synnin seuraus: väkivalta, kuolema, suru, itku, yksinäisyys, häpäiseminen, ero Jumalasta. Kristuksen risti osoittaa sen, että jokainen meistä on omalla toiminnallaan huutanut Pontius Pilatukselle: ”ristiinnaulitse!”. Edelleen risti osoittaa meille sen, mitä Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40). Jeesus ei ollut omasta syystään ristillä, koska Hän ei tehnyt syntiä (1. Joh. 3:5) eikä pahuutta, vaan muiden synnit tekivät Hänelle kaiken sen pahan, mitä Hänelle tapahtui. Näin synnin seuraukset ulottuvat aina myös Jumalan kuvaksi luotuihin lähimmäisiimme sekä Jeesuksen vähäisimpiin veljiin ja sisariin.

Edelleen ihminen voi kyllä vaatia toiselta oikeutta ja vaatia toista totuuteen, mutta ihmiset vihasivat Jeesusta, koska tämä kertoi ihmisille totuuden myös heistä itsestään: ”Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni. Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni” (Joh. 15:22-24).

Tähän ihmisen ylpeys ja itsekkyys johtaa. Ehkä paras esimerkki tällaisesta ylpeydestä on ihminen, joka juoruaa juuri toiselle ihmiselle toisesta, millainen juorukello eräs ihminen on, mutta huomaamattaan myös tuomitsee itsensä. Jos tämän asian huomauttaa tällaiselle juoruajalle, niin tämä ihminen ei pidä siitä, koska se paljastaa, että tämä ihminen itse on tekopyhä ”juorukello”. Sama on varkaiden ja muidenkin kohdalla. Varas on nopea vaatimaan oikeutta ja totuutta ilmi, kun häneltä on varastettu, mutta ikäpäivänä hän ei myönnä olevansa itse varas ja varastaneensa. Tällainen on ylpeä ihminen, vaikka tämä ylpeys ei koskaan johda hyvään, eikä ihmisten väliseen keskinäiseen rakkauteen, koska se ei myönnä omia virheitään ja vaikka joku ne paljastaisikin, se usein alkaa vain vihaamaan tätä henkilöä entistä enemmän ja saa vain enemmän pahaa aikaan. Eräs ihminen on myös sanonut osuvasti niin, että ihminen on sellainen, mitä hän muista ihmisistä ajattelee. Sen jälkeen, kun on ajatellut toisesta ihmisestä vaikkapa, että sekin on sellainen ja sellainen, niin voi mennä peilin eteen ja sanoa itselleen: sellainen sinä olet. Todella usein tämä pitääkin paikkaansa, jos olemme rehellisiä.

Ihmisen ylpeys ja viha Jeesusta kohtaan, kun tämä kertoi ihmiselle, millainen tämä on, naulitsi Hänet ristille.  Ristin voiton kautta Jumala osoittikin, että ylpeys ja ihmisen oma voima eivät ole mitään. Sekä ylpeys, että ihmisen oma voima viimein häviävät ja kuolevat ihmisen mukana ja menevät hänen mukanaan kadotukseen. Kristus myös kuoli, mutta Hän ei hävinnyt, vaan voitti kuoleman.

Siksi juuri ristin salaisuus on nöyryys. Jeesus osoitti, ettei todellista rakkautta voi olla ilman nöyrtymistä. Ilman nöyrtymistä ja oman syntisyyden myöntämistä totuudessa, omien vikojen tunnustamista ja sen tunnustamista, että tarvitsen apua Jumalalta, koska en voi itseäni auttaa, on ainoa tie rakkauteen. Ainoa tie Jumalan luokse, pelastukseen. Se tie, jonka Jeesus Kristus itse osoitti, nöyrtymisen tie. Koska ainoastaan omien syntien ja epäonnistumisten myöntäminen ja niiden anteeksisaaminen Kristuksen ristin kautta saattaa ihmisen todella myös rakastamaan lähimmäistään ja täyttämään rakkauden lain Kristuksessa, koska ainoastaan Kristuksessa ihminen vapautuu itsekkyydestään ja ylpeydestään ja tulee todellisesti vapaaksi, koska hänen aarteensa on Jumalassa ja se ei koskaan katoa, vaikka häntä kohdeltaisiin miten. Johannes tiivisti asian: ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8)

Jumalan kutsu

Jumala kutsuu, niinkuin Jesaja vanhassa testamentissa sanoo: "Muista tämä: Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun, en unhota minä sinua. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntyisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut". Kristuksessa Jumala kutsui, ei ainoastaan Israelia, vaan koko maailman, myös juuri sinut. Hän näkee sydämeesi juuri sinne, minne ei kukaan muu voi nähdä. Hän voi rakastaa sinua, ei ulkoapäin, vaan sisältä, juuri sieltä minne koskee tai missä tunnet tyhjyyttä, mihin kukaan muu ei voi koskettaa ja mihin ei kukaan muu näe. Hän voi antaa sinulle ilon ja rauhan sekä toivon mihin tahansa tilanteeseen, tuntui se sitten miten epätoivoiselta hyvänsä inhimillisesti ajateltuna. Hän on kokenut juuri sinun tuskasi ja tahtoo auttaa, Hän on rakastanut sinua niin paljon, että kuoli puolestasi ja tahtoo sanoa, että "palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut".

Jeesus sanoi, että hän ei tullut maailmaan tuomitakseen maailman, vaan pelastaakseen sen (Joh. 3:17). Hän kertoi, kuinka Jumala on sellainen paimen, joka ei ainoastaan kutsu, vaan etsii kadonneita lampaita ja tahtoo tuoda ne laumaansa. Jumala on Isä, joka odottaa vain, että poika, joka on rikkonut Häntä vastaan ja jopa häpäissyt hänet, palaisi, jotta Hän voisi antaa anteeksi ja auttaa tätä.

Jumala odottaa ja on aina valmiina ottamaan vastaan sen, joka tahtoo Hänen puoleensa kääntyä. Jos annat Hänelle luvan, Hän sanoo: "Minä tulen, ja parannan sinut" (Matt. 8:7), jos käännyt Hänen puoleensa, Hän sanoo: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt. 9:2), ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37). Herra sanoo tämän nyt, ei ainoastaan Israelille, vaan jokaiselle ihmiselle:

"Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois. Mutta niinkuin vaimo on uskoton puolisollensa, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra. Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." (Jer. 3:19-22)

Hän tahtoo, että sinä vastaat Hänelle niinkuin Israelin kansa, ja rukoilet:

"Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme. Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä. Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä." (Jer. 3:22-25)

Tullessaan lihaksi Jumala tahtoi osoittaa sinulle, että hän rakastaa juuri sinua, hän nöyrtyi ihmiseksi ja eli täydellisen elämän täyttäen kaiken sen, mitä sinä tai minä emme olisi voineet täyttää, kärsien myös meidän kanssamme, sekä antoi henkensä ja voitti kuoleman vallan.

Kristuksen kärsimykset ja risti osoittavat maailmalle Jumalan rakkauden ihmistä kohtaan

Kärsivässä Kristuksessa Jumala osoittaa erityisesti rakkautensa ihmisiin, juuri sinuun. Hän kärsi syyttömänä rakkaudesta luomaansa ihmiseen totuuden puolesta, jotta voisi näin sovittaa ihmisen. Tämä rakkaus maksoi Hänelle kaiken, koska viimein jopa Hänen omat opetuslapsensa jättivät Hänet. Hän oli yksin, mutta silti Isä oli Hänen kanssaan ja näin Hän myös samaistui sinuun, joka olet yksinäinen ja voi antaa myös sinulle toivon: ”olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33), koska vaikka kaikki muut hylkäisivät, niin Jumala sanoo: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä” (Hepr. 13:5).

Ristiinnaulittu Kristus kertoo sinulle, ettei tarvitse olla ylhäinen tai onnistunut voidakseen päästä osalliseksi Jumalan rakkaudesta ja pelastua, koska Jumalan voima ”tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Jeesus sanoikin: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.” (Luuk. 5:31, 32)

Ristiinnaulittu Kristus on toivon symboli sinulle, jolla on jokin sairaus tai kipu, koska myös Hän kärsi sinun kanssasi. Hänessä voit nähdä Jumalan samaistuvan sinuun, ja kutsuvan myös sinua, ”Sillä Hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa” (Ps. 22:24). Edelleen myös Jesaja kertoo Hänestä:

”Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” (Jes. 53:2-5)

Hän on toivon symboli sinulle, joka koet olevasi heikko ja epäonnistunut, koska ristinsä kautta, näennäisen epäonnistumisen ja heikkouden kautta Kristus voitti synnin ja kuoleman ja armahti vielä ryöväriä, joka oli täydellisesti epäonnistunut elämässään ja sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk. 23:34). Ristillä Hän sanoi jokaiselle ihmiselle, joka syntejään katuen kääntyy Jumalan puoleen: ”Se on täytetty” (Joh. 19:30), ettei kenellekään Jumalan puoleen kääntyvälle jäisi epäselvyyttä, onko hänenkin syntinsä sovitettu. Ristillä Hän huusi jokaisen ihmisen kanssa, joka pimeydessä ja yksinäisyydessä itkee: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matt. 27:46). Ristillä Hän antoi elämänsä Isän haltuun, antaen kuitenkin viimeisenä tekonaan kaikille varman toivon siitä, että Jumala ei hylkää sitä, joka Hänen luokseen tulee: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23:46). Edelleen Jesaja sanoo:

”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” (Jes. 53:6-12)

Turvaa Jumalaan

Käänny siis Jeesuksen puoleen, Hän voi auttaa myös sinua, koska Hän voitti synnin, sairauden ja kuoleman vallan ristillä. Thomas Wilcox kirjoittaa kirjassaan ”Kallis hunajan pisara”, että ”Raamatussa ei ole yhtään ainoata kovaa sanaa köyhää, omasta vanhurskaudesta riisuttua syntistä vastaan. Ei, Raamattu osoittaa selvästi, että vain sellaiselle ihmiselle kuuluu evankeliumin armo”. Nöyrry siis ja usko, että ristillä Jeesus Kristus sovitti myös sinut ja vuodatti verensä juuri sinun syntiesi tähden. Sano Jumalalle, niin kuin tuhlaajapoika Jeesuksen vertauksessa, joka oli jättänyt isänsä kodin ja tuhlannut rahansa porttojen kanssa irstaudessa, sanoi: ”'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'” (Luuk. 15:22) sekä turvaa Kristukseen ja pyydä, että Hän antaisi sinulle syntisi anteeksi. Hän itse lupasi, että ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).

Kristuksessa Jumala antaa sinulle toivon paremmasta, iankaikkisen elämän toivon. Kristuksessa saat kokea iloa ja rauhaa, koska Hän on voittanut synnin ja kuoleman vallan ylösnousemuksensa kautta, eikä mitkään sairaudet, synti tai kuolema voi enää mitään niille, jotka Kristuksessa ovat, koska heillä on kaikesta huolimatta ikuinen perintö taivaassa, jonne Kristus on mennyt edeltä kävijänä ja Kristuksessa, niin kuin Paavali sanoo, meidät on jo nyt asetettu taivaallisiin. Paavali sanookin: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1, 2)