Joulun Ilosanoma

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus...” (Jes. 9:2)

Suomessa käytännössä kaikki juhlivat Joulua, mutta harva ymmärtää, miksi. Harva myös ymmärtää, miksi Joulun sanoma Jeesuksesta on ilosanoma tai mitä on Joulurauha. On vaikea ymmärtää, miksi siitä sanomasta pitäisi iloita, ellei ymmärrä, mistä on kysymys. Samalla tavalla ihminen suhtautuu, jos menen tyrkyttämään hänelle lääkitystä vakavaan sairauteen, ellei hän tiedä, että hän sairastaa juuri sitä sairautta. Vasta kun ihminen ymmärtää tilanteen vakavuuden, osaa hän kiittää ja todella iloita siitä, että joku antoi hänelle ilmaiseksi lääkityksen sairauteen. Tässä siis selitetään, miksi Joulun sanoma on todellakin ilosanoma meille ihmisille, kaikille ihmisille, myös juuri Sinulle. Lue tarkkaan:

Apostoli Johannes kirjoittaa Jeesuksesta, että “Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” (Joh. 1:4). Tämä on merkittävä asia, koska tämä ”elämä” ei tarkoita ainoastaan elämistä ja olemista sinänsä, vaan se tarkoittaa sitä, mitä elämä syvimmältä olemukseltaan on.

Johannes tarkoittaa elämällä ainakin kahta asiaa: ikuista elämää, sekä todellista elämää yhteydessä todelliseen, täydelliseen ja ikuiseen rakkauteen, joka on Jumala, josta Johannes kirjoittaa: ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8).

Kristinuskon perussanomaan kuuluu ikuinen elämä ”taivaassa” Jumalan yhteydessä. Raamattu sanoo, että tämä ikuisuus Jumalan yhteydessä on jotain sellaista, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).

Ikuisen elämän lisäksi kuitenkin puhutaan todellisesta täyttymyksestä Jumalan yhteydessä, Jeesuksen Kristuksen kautta, ensin täällä ajassa ja iankaikkisuudessa ikuisesti ja täydellisesti. Ei kuolemaa, ei sairautta, ei murhetta, vaan ikuinen elämä, ikuinen onni ja ilo, eikä koskaan tylsää, ei koskaan tarkoituksettomuutta tai tyhjyyden tunnetta, riitaa tai turhautumista. Raamattu sanoo: ”Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:3, 4)

Jeesus sanoo, että ihmisellä ei ole tätä elämää itsessään ilman Jumalaa (Joh. 5:40, 6:53). Kaikki, mitä meillä on, kaikki ajallinen on sellaista, mikä ei ole ikuista. Se kuihtuu, palaa poroksi tai kuolee pois. Se ei siis ole elämää syvimmiltään. Raamattu kuitenkin kertoo, että Jumala on pannut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen (Saarn. 3:11), ja tästä johtuu, ettei mikään ajallinen voi täysin tyydyttää ihmistä, ei voi koskaan tehdä häntä todellisesti onnelliseksi, eikä antaa hänelle todellista elämää, vaan päinvastoin, ilman Jumalaa, ajallisiin asioihin takertuneena, ihmistä kohtaa viimein kuolema ja iankaikkinen kadotus erossa Jumalasta.

Jumalassa saa täyttymyksensä sielun kaipaus, joka meissä kaikissa ihmisissä on, mutta mitä mikään ajallinen ei voi tyydyttää, koska se on katoavaa. Jumala on ikuinen. Tätä Jeesus itse kuvaa vertauksella kahdenlaisesta vedestä: ajallinen vesi ja ikuinen vesi, elämän vesi, sanoessaan: ”Jokainen, joka juo tätä [ajallista] vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä [ikuista, elämän] vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään” (Joh. 4:13, 14, hakasuluissa selvennykset)

Tämä Jeesuksen vertaus kertoo meille sen, että on kaksi vaihtoehtoa: Ikuinen jano, ikuinen kadotus erossa Jumalasta ja siihen johtaa ihmisen sellainen elämä, jonka tarkoituksena on palvoa ajallisia asioita, omaa itseä ja hakea tyydytystä ajallisista asioista. Toinen vaihtoehto on ikuinen elämä, ikuinen täyttymys, ikuinen rakkaus, onni ja ilo, jonka ihminen saa omakseen palattuaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kautta. Ainoastaan Kristuksessa ihminen voi löytää todellisen rauhan, Joulurauhan. Johannes sanoo, että ”elämä oli ihmisten valkeus”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että Jeesus oli niin kuin majakka pimeän maailman keskellä, joka toi toivoa paremmasta.

Joulun ilosanoma on siis ikuinen elämä ja rauha, jonka kuolevainen ihminen voi todellisesti saavuttaa. Kuinka sen voi saavuttaa? Jeesus saarnasi näin:

”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15)

Niinkuin profeetta Jesaja ennusti, tämä valkeus loisti kansalle, joka vaeltaa pimeydessä ja asuu kuoleman varjon maassa. Ihminen, joka elää erossa Jumalasta, vaeltaa pimeydessä ja kuoleman varjossa, koska hänellä ei ole todellista toivoa elämästä, eikä hänen elämällään ole tarkoitusta, koska hänen viimeinen päämääränsä on kuolema ja helvetti, ja nämä varjostavat hänen elämäänsä aina ja siksi hän usein yrittää olla ajattelematta koko asiaa.

Raamattu kertoo, että jokainen ihminen on joutunut eroon Jumalasta siksi, että on tehnyt syntiä. Apostoli Paavali kirjoittaa, että ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Synti siis erottaa ihmisen Jumalasta ja synti on vastoin Jumalan tahtoa. Raamattu kertoo, että Jumala on Pyhä ja oikeudenmukainen, mutta me emme ole, koska olemme rikkoneet Jumalaa vastaan olemalla itsekkäitä, palvomalla itseämme ja materiaa Jumalan sijaan, valehtelemalla, varastamalla, puhumalla pahaa toisista, vihaamalla, olemalla tottelemattomia vanhemmillemme, tekemällä huorin, ja lista jatkuu vaikka loputtomiin. Jumalan lain valossa ihminen on siis tuomittu, koska hän on kääntynyt pois Jumalasta, eikä hän voi palauttaa itseään Jumalan yhteyteen millään hyvillä teoilla, koska pyhyys, jonka ihminen tarvitsee, tulee olla täydellinen, koska Jumala on täydellinen, eikä meillä itsessämme ole tätä pyhyyttä, eikä Jumalan pyhyyden mukainen oikeudenmukaisuus voi sallia yhtään syntiä, koska apostoli Johannes kirjoittaa, että ”Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä” (1. Joh. 1:5). Emme siis voi olla yhteydessä Jumalaan, koska me olemme syntisiä, mutta Jumala on pyhä, emmekä kestäisi Jumalan läsnäolossa. Jumalan pyhyydestä johtuen myös viimeisellä tuomiolla jokainen synti tulee saamaan ikuisen rangaistuksen Jumalan oman pyhyyden mukaan.

”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:9, 10)

Rakkaudessaan Jumala tahtoi kuitenkin pelastaa meidät, jotka olemme jo käytännössä tuomittuja omiin synteihimme. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen, joka nöyrtyi, vaikka oli Jumala, ihmiseksi, eli täydellisen elämän, mitä me emme koskaan voi elää, eli synnittömän elämän, mikä on meille mahdotonta, kärsi ollen yksi meistä ja lopulta kuoli ristillä syyttömänä, meidän syntiemme tähden (Fil. 2:6-8, 1. Kor. 15:1-4). Apostoli Paavali kirjoitti, että ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2. Kor. 5:19). Profeetta Jesaja ennusti 700 vuotta eKr. Kristuksen sovintouhrista:

”Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” (Jes. 53:2-12)

Kuollessaan ristillä Jeesus kantoi meidän syntimme ja kuolemamme ja vuodatti verensä meidän puolestamme. Ylösnousemuksellaan Hän kukisti kuoleman ja ansaitsi meille elämän. Jeesus itse sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26). Kristuksen ylösnousemuksen kautta myös meillä on toivo ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä (1. Piet. 1:3).

Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, Isä Jumala antaa syntimme anteeksi ja lähettää Pyhän Henkensä meille antaen meille Henkensä kautta Hänen edessään kelpaavan vanhurskauden, joka tekee meistä täysin pyhiä Hänen silmissään. Näin pääsemme takaisin yhteyteen Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Samalla Jumala myös vaikuttaa rakkauden meidän sydämiimme, niin että tahdomme noudattaa Hänen tahtoaan, rakastaa Häntä ja lähimmäistämme. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).

Jeesus siis julisti, että meidän täytyy kääntyä pois synneistämme ja uskoa evankeliumi. Meidän tulee siis katua syntejämme ja päättää kääntyä pois niistä palvelemaan jälleen elävää Jumalaa, sekä asettaa meidän toivomme täysin Jeesukseen Kristukseen, koska Hän on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Jumalan luokse ei voi tulla, ellei ole valmis kääntymään kaikesta synnistä ja antamaan koko elämäänsä Hänen haltuunsa, koska Jeesus sanoo, että ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” (Matt. 10:37-39). Jeesuksen luokse ei voi siis tulla, ellei ole valmis luopumaan kaikesta. Jeesus ei siis lupaa ajallisesti mukavaa elämää, vaan Hän lupaa antaa rauhan ja levon sydämeen, mutta myös tämän ajallisen elämän jälkeen ikuisen ja täydellisen rauhan, kun enää ei ole kuolemaa eikä sairauksia, silloin koittaa todellinen lepo ilman ajallisia murheita. Niille, jotka ovat valmiita seuraamaan Jeesusta, Jumala on luvannut antaa voiman tulla Hänen lapsikseen (Joh. 1:12). Niille, jotka tahtovat todella kääntyä ja löytää todellisen Joulurauhan sydämiinsä, rauhan, joka kestää, ei vain Joulua, vaan ikuisesti, Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).

Joulun ilosanoma on siis todella hyvä sanoma meille, jotka vaellamme kuoleman varjon maassa, koska evankeliumin kautta meille loistaa se kirkkaus, mitä vailla me olemme Paavalin mukaan. Evankeliumin kautta meille tarjotaan todellinen Joulurauha, iankaikkinen elämä, koska Evankeliumissa meille julistetaan syntien anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa, jonka kautta saamme rauhan Jumalan kanssa.

Jumala lupaa profeetta Jeremian kautta: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.” (Jer. 29:13). Jeesus itse myös sanoi: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:7, 8). Rukoile siis Jumalaa, että Hän antaisi sinulle voiman tulla Hänen lapsekseen, antaisi elävän uskon Jeesukseen Kristukseen, johdattaisi sinut oikeaan seurakuntaan ja antaisi sinulle Pyhän Hengen, jotta tietäisit olevasi Hänen lapsensa, koska Jumala on luvannut, että Hänet löytää se, joka Häntä etsii, ja Hänet tulee tuntemaan se, joka Hänet tahtoo tuntea. Jumalan sana todistaa, että Jumala vastaa sinulle varmasti ennemmin tai myöhemmin. Aloita lukemaan Raamattua vaikkapa alkaen Uudesta Testamentista, alusta, Matteuksen evankeliumista, ja toimi, niin kuin Raamattu neuvoo.

Aiheeseen liittyviä Raamatunkohtia:

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.” (Room. 3:23-26)

”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37, 38, Jeesus)

”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36)

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh. 3:16-21, Jeesus)

”… jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon- niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.” (Sananl. 2:1-11)

Jeesus sanoo: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31, 32, Jeesus)

Suosittelen myös katsomaan seuraavan elokuvan, jossa oikein hyvin ymmärrettävästi selitetään, kuinka ihminen pelastuu, suomitekstit saa päälle oikealta alhaalta palkista:

Unpopular The Movie