Ystävänpäivän ekstra





"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Matt. 5:43-48)

Pyhä Markus Askeetti kirjoitti näin (n. 400-luvulla, Filokalia, Hengellisestä laista, jakeet 27-38, 41, 44):

"Usko on Raamatun mukaan luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Niitä, jotka eivät tunne Kristuksen asuvan itsessään, Raamattu nimittää koetuksen kestämättömiksi. Kuten teoista ja sanoista käy ilmi, mitä itse kukin mielessään ajattelee, niin myös sydämen mieltymyksistä voi nähdä kullekin tulevan palkan. On selvää, että armahtavainen sydän armahdetaan ja päinvastoin, joka ei anna armoa, ei sitä itsekään saa.

Vapauden laki opettaa kaiken totuuden. Monet kyllä lukevat sitä, mutta harvat sen tajuavat. Tajuaminen on yhteydessä siihen, kuinka he näkevät vaivaa käskyjen noudattamiseksi. Älä etsi vapauden lain täyteyttä inhimillisistä hyveistä; ei se niistä löydy. Sen täyteys on kätkettynä Kristuksen ristiin. Vapauden lakia luetaan todellisen tiedon avulla, sen tajuaminen ilmenee käskyjen täyttämisenä ja se toteutuu täydellisesti Kristuksen armahtavaisuudessa.

Kun omatuntomme pakottaa meidät Jumalan käskyjen täyttämiseen, silloin ymmärrämme että Herran laki on täydellinen. Ymmärrämme, että noudatamme sitä pyrkiessämme hyvään, mutta ymmärrämme myös, ettei se kuitenkaan voi toteutua ihmisten kesken ilman Jumalan armahtavaisuutta. Ne, jotka eivät tunnusta rikkoneensa kaikkia Kristuksen käskyjä, lukevat Jumalan lakia vain ulkonaisesti, ymmärtämättä mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät. Sen tähden he luulevat, että Jumalan lain täyttämiseen riittävät pelkät teot.

On tekoja, jotka näyttävät hyviltä, mutta tekijän tarkoitus ei ole ollut hyvä, ja toisia tekoja, jotka näyttävät pahoilta, mutta tekijän tarkoitus on ollut hyvä. Samoin on myös puheiden laita. Joissakin tapauksissa tämä näennäinen ristiriita johtuu kokemattomuudesta tai tietämättömyydestä, joissakin tapauksissa pahoista aikeista, joissakin taas hurskaista aikeista. Yksinkertaisten ihmisten on vaikea paljastaa sitä, joka ylistävien sanojensa taakse kätkee parjausta ja pilkkaa. Samaa sukua on myös se, joka verhoaa ylpeytensä nöyryyden valepukuun. Kuitenkin ne jotka ovat onnistuneet pitkään peittelemään totuutta, paljastuvat kuitenkin lopulta kun tosiasiat puhuvat heitä vastaan. Joku tekee selvästikin hyvän työn puolustaessaan lähimmäistään, mutta saa vahingon sielulleen. Toinen taas ei niin tee, mutta hyötyy mielessään. Toista voi nuhdella omaa pahuuttaan ja itsepuolustukseksi, mutta on myös Jumalaa pelkääväistä ja vilpitöntä nuhtelua.

Joka tekee hyvää, muistakoon Häntä, joka on sanonut: "Ilman minua te ette voi mitään tehdä". Joka uskoo Kristukseen ja Hänen lupaamaansa hyvitykseen, kestää kernaasti mitä tahansa vääryyttä uskonsa määrän mukaan."
Tuo vuorisaarnassa kuvattu rakkaus on kuitenkin mahdotonta ilman Kristusta, niinkuin Markus Askeetti edellä sanoo, koska ihminen ei luonnostaan tahdo toimia noin ja vaikka yrittäisikin, huomaisi sen täysin mahdottomaksi ja toivottomaksi, koska kukaan ei onnistu täydellisesti. Jeesus kuitenkin oli täydellinen ja rakasti jokaista ihmistä totuudessa meidän puolestamme ja Hänen kauttaan myös meidät luodaan uudeksi ihmiseksi Hänessä, joka tahtoo toimia niinkuin vuorisaarnassa kuvattu henkilö toimii, koska Kristuksessa hänellä on sovitus kaikesta siitä, missä hän epäonnistuu. Kristuksessa hänellä on toivo, koska Kristus ei epäonnistunut ja tämän toivon takeena on Kristus, ei oma onnistuminen. Ainoastaan Kristuksessa ihminen voi täyttää Jumalan rakkauden lain ja elää ikuisesti, täydellisessä ilossa ja rakkaudessa Jumalan yhteydessä, jos hän on valmis nöyrtymään ja myöntämään, ettei voi itse onnistua, vaan tarvitsee apua.

Kristuksessa Jumala rakastaa meitä ehdottomasti, siispä mekin, jotka Hänessä olemme, rakastamme ja tahdomme seurata Häntä kaikella sillä, mitä Hän on meille antanut ja mitä me olemme, koska ainoastaan Jumalassa ihminen voi olla onnellinen, ainoastaan Hänessä ihminen voi olla todella ehjä ja kokonainen ja elää täyttä elämää. Ja juuri siksi, että emme enää etsi omaa onnellisuuttamme, koska olemme tulleet todellisesti vapaaksi Kristuksessa, kykenemme rakastamaan epäitsekkäästi lähimmäistämme, niinkuin Jumalakin on rakastanut meitä, emmekä ainoastaan kykene, vaan tahdomme, koska se on ainoa keino saada mahdollisimman paljon ihmisiä osalliseksi tästä rakkaudesta. Todellisen rakkauden luonne onkin, että se on ehdoton ja se kasvaa ajanmittaan. Jumala "... tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1. Tim. 2:4), siispä mekin tahdomme, koska olemme osallisia Jumalan rakkaudesta ja tahdomme palvella Häntä kaikella sitä mitä olemme, ja Hänen tahtonsa on, että rakastamme lähimmäistämme. Apostoli Johannes sanookin:

"Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme." (1. Joh. 4:7-11)

Paavali myös kertoi, kuinka Jumala osoitti ehdottoman rakkautensa meihin Pojassaan kuolemalla ristillä meidän tähtemme, vaikka olimme vielä Hänen vihollisiaan:

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Room. 5:6-8)

Jumala myös sanoo: "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10, KR -92)

Tulkoon Kristus jokaisen meidän sydämeen ja herättäköön meidät kuolleista uuteen elämään Hänessä oman ylösnousemuksensa kautta, jotta rakastaisimme totuudessa, niinkuin Hänkin on meitä rakastanut.

Hyvää ystävänpäivää!

Kommentit

Lähetä palautetta

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *