Itsensä kieltäminen

”Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:33)

Jeesus puhuu paljon siitä, kuinka ihmisen täytyy sitoutua täydellisesti Jumalan tahtoon, jos aikoo olla Hänen seuraajansa. Tämä kirjoitus on osa parannusta ja nöyrtymistä käsittelevää kirjoitussarjaa ja tulee siis ymmärtää tästä kontekstista käsin. Tätä ei tule ymmärtää siten, että joku voisi ansaita itselleen iankaikkisen elämän vain alkamalla tehdä hyvää. Usein myös on niin, että kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin, Jumala on valmistanut häntä siten, että hän on valmis kääntymään koko sydämestään Jumalan puoleen, eikä tällaista seikkaperäistä selvitystä kääntymyksestä tarvita. Kuitenkin on mielenkiintoista ja hyödyllistäkin lukea, mitä Raamattu opettaa ja pohtia sitä yksityiskohtaisesti.

Tässä kirjoituksessani katson siis, mitä Jeesus opettaa aiheesta ja pohdiskelen, miksi näin on.

EDIT 28.7.2019: Näin jälkeenpäin luettuna huomaan, että tästä välittyy helposti sellainen kuva, että ihmisen, joka kääntyy kristityksi, pitäisi olla samantien lähes täydellinen. Tästä ei ole kysymys, vaan siitä, että ihmisen tulee olla valmis toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Myös kristittynä ihminen on syntiin taipuvainen ja tekee syntiä eikä siis aina toimi tai ole valmis toimimaan Jumalan tahdon mukaan, mutta ainoastaan Kristuksen kanssa ihminen voi kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta, jos hänellä on tahto siihen, koska Kristuksessa hänellä on voima pikkuhiljaa kasvaa. Näin hän aina loppujenlopuksi huomaa virheensä ja palaa Jumalan luokse. Silloin kun ihminen lähtee seuraamaan Jeesusta, hänen tulee olla valmis jättämään syntielämä (vaikka hänellä ei siihen itsessään ole voimaakaan), mutta kristittynä kasvaminen on prosessi, joka ei tapahdu hetkessä, vaan koko elämän aikana ja tämän prosessin aikana Jumala toimii ihmisessä.

Valmius luopua kaikesta

Luukkaan Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen miehestä, joka tahtoi rakentaa tornin. Hän istui laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa rakennukseen, ettei rakennus jäisi kesken ja ettei hän sen tähden joutuisi häpeään. Hän kertoo myös vertauksen kuninkaasta, joka piti neuvoa ennen sotaanlähtöä, voiko hän olemassaolevilla joukoillaan voittaa. Ellei hän kykene siihen, hän lähettää lähettiläät hieromaan rauhaa (Luuk. 14:28-34). Sitten Jeesus sanoo: ”Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:33).

Kun tahtoo lähtea seuraamaan Jeesusta, tulee pohtia, onko jotain asioita, mistä ei ole valmis luopumaan. Esteitä voi olla useita ja mitä mielikuvituksellisimpia: moottoripyörä, raha, työura, kesämökki, juopottelu, ylpeys, katkeruus. Ihminen ei kuitenkaan voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, ellei hän ole valmis luopumaan mistä tahansa, joka on vastoin Jumalan tahtoa. Jeesus sanookin vuorisaarnassa: ”… jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.” (Matt. 5:30).

Jeesus lisää sitten, ja tämä on myös kehoitus itsetutkiskeluun niille, jotka jo kristityn nimeä kantavat: ”Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!” (Luuk. 14:34, 35). On hyvä, että joku tahtoo lähteä seuraamaan Jeesusta. Jos kuitenkin ihmisellä on pelkkä kristityn nimi, mutta ei kuuliaisuutta Herralle, eikä valmiutta kärsiä Hänen tähtensä, on tämä uskontunnustus turha. Se ei hyödytä ihmistä, koska ei tuota tunnustuksen mukaista hedelmää: Suola on mauton ja se heitetään pois.

Vainojen kestäminen

”… te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 10:22)

Jeesus kertoo kaunistelematta seuraajilleen totuuden. Se, joka pysyy vahvana loppuun, pelastuu. Hän myös sanoo samassa luvussa, että ihmisen tulee pelätä enemmän Jumalaa kuin ihmistä, koska toinen ihminen voi korkeintaan tappaa ruumiin, Jumala voi sekä ruumiin että sielun hukuttaa helvettiin (Matt. 10:28). Hän tahtoo, että se, joka Jumalan nimeä tunnustaa, toimii Jumalan tahdon mukaan, eikä tee kompromisseja ihmispelon takia. Tätä Hän perustelee sillä, että Jumala pitää huolen myös taivaan linnuista, niin eikö Hän sitten huolehtisi siitä, että Hänen omansa pelastuisivat: kaksi varpusta myydään yhteen ropoon, eikä yksikään varpunen putoa maahan Isän sallimatta, jopa jokainen hiuksi ihmisen päässä on Hänen tiedossaan. Ei siis ole pelättävää, koska me olemme paljon arvokkaampia Jumalalle, kuin linnut ja jos Häneen luotamme, perimme iankaikkisen elämän, kävi miten kävi (Matt. 10:29-31).

Niinpä Hän lisääkin: ”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.” (Matt. 10:32, 33)

Edelleen Hän jatkaa: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.”  (Matt. 10:34-36)

Useissa perheissä, joissa joku on kääntynyt kristityksi, on tätä kristittyä alettu vainoamaan ja pitämään outona ja itseään muita parempana pitävänä, kun tämä on vaikkapa tahtonut vain olla kuuliainen Kristukselle luopuen syntielämästä ja kehottanut myös lähimmäisiään parannukseen. Jossakin perheissä on tätä perheenjäsentä jopa vakavasti pahoinpidelty, hänet on jopa murhattu. Tätä Jeesus tarkoittaa, kun Hän sanoo tulleensa nostamaan ihmiset riitaan toisiaan vastaan. Siispä Hän lisääkin:

”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.” (Matt. 10:37, 38)

Älä katso taaksesi

Edelleen eräs henkilö sanoi Jeesukselle: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan” (Luuk. 9:61, 62)

Jos joku tahtoo tulla Hänen seuraajakseen, on hänen oltava valmis unohtamaan koko entinen elämänsä ja jättämään se taakseen. Ei kukaan voi olla Kristuksen seuraaja ja silti haikailla entisen elämänsä perään, koska kysymys ei ole ensisijaisesti siitä, mitä teet, vaan siitä, mitä olet. Jeesus tiivistää hyvin: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi” (Matt. 6:21). Jumala on pyhä, ja siksi myös Hänen lastensa tulee olla: ”… sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä"” (1. Piet. 1:15, 16). Vanhassa testamentissa Herra käski Lootia vaimoineen pakenemaan nopeasti Sodomasta, joka oli synnin symboli, katsomatta edes taakseen. Vaimo kuitenkin katsoi taakseen ja haikaili entistä elämäänsä eikä pelastunut. Siispä Herra Jeesus itse muistuttaakin: ”Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.” (Luuk. 17:32, 33).

Et voi siis päättää, että jätän kaiken ja kestän vainotkin, mutta silti sydämessäni rakastan jotakin muuta kuin Jumalaa, koska kristittynä olemisessa on nimenomaan kysymys siitä, että kun ihminen nöyrtyy Jumalan edessä, saa hän sydämeensä Jumalan rakkauden, joka muuttaa hänen sydämensä siten, että hän haluaa palvella Jumalaa. Ilman tätä rakkautta usko on turha ja siksi pitääkin nöyrtyä täysin Jumalan tahtoon, jotta Jumala antaisi Pyhän Henkensä, koska parannus ei ole aito, jos ei kuitenkaan sydämessään aio jättää syntielämää.

Miksi Jeesus sitten vaatii niin täydellistä itsensä kieltämistä?

Kaikessa synnissä on pohjimmiltaan kysymys itsekkyydestä ja epäjumalanpalveluksesta. Jumala on kuitenkin rakkaus. Itsekkyys ei kuitenkaan ole rakkautta ja siitä huolimatta, että ymmärrämme tämän, me olemme itsekkäitä, emmekä voi tehdä asialle mitään. Siksi juuri meitä kutsutaan parannukseen, jotta voisimme rakastaa, kutsutaan seuraamaan Kristuksen jalanjäljissä rakastaen Jumalaa ja lähimmäistä, maksoi mitä maksoi. Jeesus sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9) ja juuri Hänen esimerkkinsä meille osoittaa, millainen Jumala on: Jeesus rakasti lähimmäistään, eikä kironnut niitä, jotka Häntä kirosivat, vaan kesti pilkan. Hän meni ristillle asti meidän tähtemme, jotta me voisimme vapautua synnin ja itsekkyyden orjuudesta ja rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme Hänen kauttansa, sekä periä iankaikkisen elämän, joka muuten olisi ollut mahdoton saavuttaa.

Kuinka ihminen sitten voisi olla Kristuksen seuraaja, eikä olla kuuliainen Hänelle, vaikka Hänen käskynsä ovat rakkauden käskyjä ja niiden tarkoitus on suojella elämää ja luomakuntaa? Voiko ihminen siis olla Kristuksessa, ellei hän rakasta Häntä, siis ole kuuliainen Hänelle? Apostoli Johannes vastaa: ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). On yksiselittäistä, ettei ihminen todella tunne Jumalaa, ellei hän tahdo rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään, vaan tunnustuksestaan huolimatta palvelee syntiä ja maailmaa. Johannes sanookin: ”… te tiedätte Hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja Hänessä ei ole syntiä. Kuka ikinä Hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin Hän on vanhurskas.” (1. Joh. 3:5-7).

Myös Paavali sanoo: ”Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!” (Room. 6:16-18).

Yksinkertaisesti voitaisiin siis sanoa, että jos sydämessäsi palvelet syntiä, et palvele Jumalaa ja näin ollen et ole Kristuksen seuraaja, etkä iankaikkisen elämän perillinen. Ei siis ole olemassa välimuotoa, ihminen joko kääntyy täydellisesti Jumalan puoleen ja syntyy uudesti Kristuksen Evankeliumin kautta, tai sitten hän ei pelastu, aivan niin kuin Jeesus sanoo: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä” (Joh. 6:63).

Vielä selvemmäksi asia käy, kun sitä tarkastellaan luomisen näkökulmasta:

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:26, 27), mutta tämä Jumalan kuva ihmisessä turmeltui syntiinlankeemuksen seurauksena ja ihminen joutui eroon Jumalasta (1. Moos. 3). Kristuksessa Jumala sovitti ihmisen (2. Kor. 5:18-21) ja teki näin mahdolliseksi palata takaisin Jumalan yhteyteen (1. Piet. 3:18) uskon kautta Kristukseen (Joh. 3:16) ja alkaa palauttaa ennalleen Jumalan kuvan ihmisessä Hänen kauttaan (2. Kor. 3:17, 18). Pyhän Hengen kautta Jumala muuttaa ihmistä niin, että tämä tahtoo rakastaa samoja asioita kuin Jumala ja näinollen alkaa myös heijastella niitä (1. Joh. 4:15-19). Kristus oli Paavalin mukaan näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15) ja Hänen kaltaisikseen meidän tulee siis kasvaa. Sovituksen tarkoituksena oli palauttaa Jumalan kuva meissä, jotta voisimme tulla Jumalan kaltaisiksi (1. Joh. 3:2) ja elää Hänen yhteydessään ikuisesti.

Jos ihmisen on kerran tarkoitus tulla Jumalan kaltaiseksi ja alkaa heijastella Hänen ominaisuuksiaan jo täällä ajassa, niin kuinka tämä voisi vihata lähimmäistään, kun Jumala on rakkaus? Kuinka hän voisi elää valheessa, kun Jumala on totuus? Kuinka hän voisi olla epäoikeudenmukainen lähimmäistään kohtaan, kun Jumala on oikeudenmukainen? Kuinka hän voisi elää irstaudessa, kun Jumala on Pyhä? Johannes sanoo: ”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1. Joh. 4:15-17). Kääntäen voisi siis sanoa, että ellei ihminen heijastele Jumalan ominaisuuksia, ei hän silloin ole Jumalasta, eikä myöskään Hänen lapsensa.

Näinollen Johannes tiivistääkin: ”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta” (1. Joh. 1:5, 6).

Jos kerran sovitustyön tarkoitus oli palauttaa Jumalan kuva ennalleen meissä ihmisissä, niin kuinka ihminen, joka ei tähän pyri, voisi olla Hänen seuraajansa, koska pelastuminen on laajassa mittakaavassa katsottuna koko elämän mittainen tapahtuma, jossa Jumala ensin parantaa meidän pahaan taipuvaisen luontomme, josta seuraa sitten tahto kilvoitella kohti Jumalan kaltaisuutta, ehjäksi Jumalan kuvaksi. Paavali sanookin: ”… me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen…” (2. Kor. 3:18) ja kehoittaa:

"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan." (Kol. 3:1-10)

Siksi Jumalan sana varoittaakin: Ellet aio koko sydämestäsi kääntyä ja olla kuuliainen Kristukselle, on parempi olla kääntymättä (2. Piet. 2:20-22), koska silloin Jumalan nimi tulee vain pilkatuksi ja Kristuksen ansaitsema sovitus halveksituksi, koska ne, joiden tulisi rakastaa, eivät rakastakkaan, vaan ovat itsekkäitä ja epäjumalanpalvelijoita. Silloin keräät itsellesi tuomiota kaksinverroin, koska sensijaan, että tunnustuksesi tuottaisi kunniaa Jumalalle, se häpäisee Jumalan nimen, koska elämäsi ei heijastele Jumalan ominaisuuksia, vaikka sanot olevasi kristitty. Jumalan sana kuitenkin lupaa, että sille, joka sydämestään tahtoo tulla Jumalan lapseksi, Hän antaa voiman siihen, voiman parannukseen ja armon ottaa vastaan evankeliumi ja näin syntyä uudesti Jumalan Hengestä ja sydämestään tulla kuuliaiseksi Kristukselle.

Yhteenveto

Yhteenvetona voisi sanoa, että ihmisen tulee olla valmis luopumaan kaikesta omastaan, mutta ei ainoastaan niin, vaan hänen tulee olla valmis nöyrtymään täysin Jumalan tahtoon, koska hän ei voi sekä luopua kaikesta ja silti unelmoida vielä syntielämästä, ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi” (Matt. 6:21). Näiden lisäksi ihmisen on kuitenkin myös oltava valmis kärsimään Kristuksen tähden. Hänen on oltava valmis kärsimään siksi, että hän tahtoo hyvää, Kristuksen esimerkin mukaisesti, koska ”sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa” (1. Joh. 4:17).

Siksi Johannes saarnasikin:  ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36). Kun joku tahtoo kääntyä Jumalan puoleen ja saada ikuisen elämän, on hänen siis antauduttava täysin kuuliaiseksi Jumalalle ja nöyrryttävä Hänen tahtoonsa. Ainoastaan sitä kautta ihminen voi todellisesti tehdä parannuksen ja vastaanottaa Ilosanoman Kristuksen sovituksesta ja syntien anteeksiantamuksesta, koska ainoastaan silloin hän näkee itsensä sellaisena kuin on ja ymmärtää, ettei muuta tietä ole kuin Kristus.

Jeesus tiivistääkin: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16:24-26)