"Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä." (Jer. 2:12, 13)
Vanhassa testamentissa Jumala kauhistelee profeetta Jesajan suulla, kuinka Hänen kansansa on hyljännyt Hänet, Ainoan, joka voi todella antaa ihmiselle sen, mitä tämä sydämessään kaipaa: todellisen elämän ja vapauden. Ainoastaan Herra voi antaa sitä vettä, joka tyydyttää sen janon, mikä ihmisen sydämessä on. Jumalan sijaan Israelin kansa siis alkoi palvoa epäjumalia, joiden palvelemisesta voi kyllä saada hetkellistä tyydytystä, mutta epäjumalanpalvonta ei koskaan tyydytä sitä kaipuuta, sitä janoa, mikä jokaisen ihmisen sydämessä pohjimmiltaan on, vaan se johtaa ihmisen orjuuteen, hakemaan elämää aina vain sieltä ja täältä ja tuolta.
Miltä tämä epäjumalanpalvonta voisi nykyään näyttää? Aika harvahan sentään kumartaa patsaita tai viettää irstaita palvontamenoja baalille tai astartelle. Yksi iso asia nykyään on työ. Moni hakee työstä itselleen sitä, mitä tulisi hakea yksin Jumalalta: Elämää. Hyväksyntää. Arvostusta. Rakkautta. Onnellisuutta. Kaikki edellämainituista asioistahan sinänsä ovat hyviä, mutta jos minä alan määrittää oman arvoni, eli toisinsanoen sen, että voisinko olla rakastettu ja hyväksytty, työni ja siinä onnistumisen kautta, päädyn lähes varmasti ennenpitkää burn-outiin, koska tällöin haen työltä jotain sellaista, jota se ei voi minulle koskaan antaa. Sinä et ole arvokas siksi, että onnistut töissä. Sinä et myöskään ole arvoton siksi, että epäonnistut työssä. Se, miten onnistut työssäsi, ei mittaa sitä, miten arvokas tai rakastettava olet. Sen mittaa Jumala. Jumalalle sinä olet äärettömän arvokas juuri sellaisena kuin olet. Hän rakastaa sinua ei siksi, että olet tehnyt jotakin, hyvää tai pahaa, vaan niistä huolimatta, koska sinut on luotu Jumalan kuvaksi, Hänen lapsekseen. Niinkuin hyvä isä rakastaa lapsiaan, vaikka he epäonnistuvat, myös Taivaallinen Isä rakastaa sinua. Ja niin kuin hyvä isä toivoo, että hänen lapsensa onnistuisi, myös Taivaallinen Isä toivoo, että sinä onnistuisit. Hän ei ainoastaan toivo, että sinä onnistuisit, vaan Hän tahtoo, että voisit todellisesti kokea sitä rakkautta ja hyväksyntää, sekä todella saada sen elämän, jonka ainoastaan Hän voi sinulle antaa. Todellisen elämän, jonka rinnalla kaikki muu kalpenee. Sen, jota aina olet etsinyt, mutta joka on saippuan lailla lipsunut otteesta aina kun olet luullut löytäneesi sen.
Edellä lainatussa Raamatun kohdassa tämä Israelin kansan epäjumalanpalvonta on syy, miksi se on joutunut eroon Jumalasta. Ehkä sinäkin olet etsinyt elämää ja rakkautta jostain muualta kuin Jumalalta? Ehkä se on myös syy moniin muihin asioihin, joita olet tehnyt, joista tiedät, että ne ovat väärin. Jumala ei tuomitse sinua, vaan kutsuu sinut kääntymään epäjumalanpalvonnasta Hänen puoleensa, koska Hän voi antaa sinulle sen elämän ja rakkauden, jota etsit. Hän lähetti Poikansa Jeesuksen, joka oli Elämä itse, kärsimään ja kuolemaan ja näin voittamaan synnin ja kuoleman, joka on synnin seurausta. Kuolema ei voinut pitää häntä otteessaan, koska Hän ei tehnyt yhtään syntiä, ja niinpä Hän voitti kuoleman nousemalla kolmantena päivänä kuolleista. Hän voi antaa syntisi anteeksi ja herättää sinut myös hengellisestä kuolemasta ja antaa sinulle uuden elämän, jos käännyt ja turvaat Häneen. Jeesus itse sanoi: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo Häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan." (Joh. 3:16-18), ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10). Jeesus myös puhui samasta asiasta kuin profeetta Jesaja edellä. Hän sanoi, puhuen ensiksi tavallisesta vedestä, siis kaikesta materiaalisesta tai ajallisesta ja sitten elävästä vedestä, Pyhästä Hengestä, jonka Hän antaa niille, jotka Häneen uskovat: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään” (Joh. 4:13, 14)
Ehkä ajattelet, että okei, se on totta, työ ei anna minulle sitä, mitä minä kaipaan. Siispä lakkaan arvottamasta itseäni työn kautta ja keksin itselleni harrastuksia, jotka antavat minulle sen, mitä kaipaan, koska Jumalaan en usko. Se on totta, ongelmasi työn suhteen saattaa ratketa tällä. Opit olemaan arvottamatta itseäsi työn kautta, joten kykenet hyvin tekemään työtäsi jatkossa. Mutta perimmäinen ongelma pysyy. Etsit edelleen itsellesi elämää jostakin muualta kuin Jumalalta, mutta loppujenlopuksi huomaat, että olet vain rakentanut itsellesi uusia astioita, jotka eivät voi vettä pitää, niinkuin profeetta Jesaja lainaamassani Raamatunkohdassa sanoi. Loppujenlopuksi elät helvetissä, koska hamuat jatkuvasti jotain sellaista sieltä, mistä et voi sitä saada. Ja juuri tämä on helvetti: haluta jotain, mitä ei voi koskaan saada. Epätoivo ja tietoisuus siitä, että on ikuisesti erossa elämän lähteestä. Ikuisuus erossa kaikesta elämästä, onnesta ja toivosta. Ikuinen elämä ei siis ole jotakin, joka alkaa vasta kuoleman jälkeen. Ei, vaan se alkaa jo täällä ajassa. Se, jolla on elämä, elää, vaikka olisi kuollut, sanoo Jeesus (Joh. 11:25,26). Mutta se, jolla elämää ei ole, kuolee myös ilman elämää, tuomiten itse itsensä ikuiseen epätoivoon. Elämä ilman Jumalaa on helvettiä. Ero ikuisuuden ja nykyisyyden välillä on kuitenkin tämä: täällä ihminen voi käyttää väärin sitä, minkä Jumala loi hyväksi ja hyvään, palvelemalla epäjumalaa toisensa jälkeen näin saaden niistä sitä tyydytystä ja onnea, mitä haluaa. Mutta kun hän kuolee, se mihin hän turvasi ja mistä hän haki onnea ja elämää, kuolee tai hajoaa myös ennemmin tai myöhemmin, koska se ei ole ikuista, eikä hänellä enää ole mitään mihin turvata, vaan hän on yksin. Tätä saatana halua: että olisit yksin, ikuisesti yksin ilman toivoa.
Valinta on jokaisen oma. Siksi Jeesus jatkaakin aiemmin lainaamassani kohdassa, jossa Hän sanoo, ettei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan ihminen tuomitsee itse itsensä, ellei usko:"Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta." (Joh. 3:19-21). Ehkä pelkäät, mitä muut ihmiset sanoisivat, jos kääntyisit. Ehkä sinua luultaisiin hulluksi. Ehkä pelkäät, että elämäsi muuttuisi liikaa, jos uskoisit. Tästä syystä Jeesus kehotti ”laskemaan kustannukset”, koska edellä mainitut asiat tulevat kyllä tapahtumaan jossainmäärin. Joku tulee pitämään sinua ehkä hulluna. Elämäsi muuttuu. Jos uskot sen, mitä Jumala sanoo, jos uskot, että se, mitä Jumalalla on annettavana, on parempaa kuin mikään, mitä kukaan voisi sinulle antaa (niinkuin on myös loogista, jos Jumala on Jumala), niin olet valmis menettämään kaiken sen vuoksi, koska tiedät, että sinulla on jotain parempaa. Jos et usko, niin et ole. As simple as that. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että et koskaan epäonnistuisi, koska kyllä varmasti epäonnistut joskus, vaikka uskoisitkin. Kysymys on siitä, keneen aiot turvata. Joko nöyrryt ja sanot, että tarvitsen Jumalaa, joten aion palvella häntä koko sydämestäni, tai sanot, että ei kiitos. Kaikki tai ei mitään.
Voit ajatella asiaa myös näin: On sinun tahtosi ja on Jumalan tahto. On sinun suunnitelmasi ja on Jumalan suunnitelma. On sinun mielipiteesi asioista ja on se, minkä Jumala on ilmoittanut. Kun olet valmis sanomaan, että ”Jumala, minä kokeilin itse, mutta epäonnistuin. Tapahtukoon Sinun tahtosi”, olet valmis vastaanottamaan Hänen ilmaisen apunsa. Pelastus on lahja, jonka Jumala antaa ilmaiseksi sille, joka uskoo ja kääntyy Hänen puoleensa. Raamattu sanoo: "Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1. Joh. 4:9, 10), "Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." (Room. 5:6-8). Jumalan rakkaus on ehdoton, olit sitten tehnyt miten paljon tai toisaalta miten vähän hyvänsä pahaa. Raamattu sanoo, että kaikki ovat tehneet syntiä ja joutuneet eroon Jumalasta ja siksi ei ole ihmistä, joka ei tarvitsisi sovitusta ja syntien anteeksiantamusta, joka saadaan ilmaiseksi uskon kautta Jeesukseen. Se, että olen rikkonut Jumalaa vastaan on vaikea totuus hyväksyä, mutta ainoastaan totuus tekee todella vapaaksi, sanoo Jeesus.
Ehkä et ole valmis tekemään ratkaisua vielä, mutta muista tämä: Jumala rakastaa sinua ja odottaa sinua. Raamattu sanoo: ”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.” (2. Tim. 2:13).
Jeesus itse sanoo sinulle ja jokaiselle:
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt. 11:28-30)
Kehotan sinua myös katsomaan tämän videon:
https://www.youtube.com/watch?v=Y6twEXynopo
Joku voi ajatella, että olen sitä mieltä, ettei kristitty voisi joutua burn-outtiin, koska kirjoitan näin. Ei ole totta, tietysti voi, jos tekee liikaa töitä tai jos arvottaa itsensä työnsä kautta, eikä sen kautta, mitä Jumala on sanonut. Myös kristitty voi toimia väärin. Uskon, että Jeesus voi parantaa burn-outin siinä missä minkä tahansa sairauden ”tuosta vain”, koska Hän paransi minulta burn-outin. Mutta ajatusmaailman muutos siihen, että oppii olemaan arvostamatta itseään työn kautta vaatii myös tietoista ponnistelua. Samoin kuin menneisyyden traumojen käsittely saatta aivan hyvin vaatia terapiaa. Mutta on eri asia, jos sinulla on toivo, tapahtuipa mitä hyvänsä, kuin että sinulla ei sitä ole. Tämän olen itse kokenut: Jeesus on perusta elämälle, eikä se perusta horju, vaikka mitä tapahtuu. Eikä Hän koskaan hylkää, tapahtuipa mitä hyvänsä.
Kommentit
Lähetä kommentti