Hyvä ihminen?

"Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan". (Matt. 12:33)

Nykyään usein ajatellaan, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, eikä tarvitse kenenkään apua tullakseen juuri siksi ihmiseksi, joksi hänet on tarkoitettu. Tämä vaikuttaa olevan yllättävän yleistä jopa kristittyjen piireissä ja itseasiassa moni, joka suullaan tunnustaa, että on syntinen, ei tosiasiassa ole koskaan todella ymmärtänyt, mitä on olla syntinen. Tekosynnit eivät ole sama kuin syntisyys, vaan ne ovat ihmisen pahuuden hedelmä. Moni ihminen tunnustaa tehneensä syntiä, paljonkin, mutta ei ole koskaan ymmärtänyt, että on itseasiassa sydämeltään paha. Ellei ihminen tätä käsitä, hän ei voi saada syntejään anteeksi ja päästä Jumalan luo, koska hän ei voi todella tehdä parannusta. Palohaavakaan ei parane, jos käsi laitetaan takaisin tuleen heti kun hoito loppuu ja näinollen hoito on turhaa, ellei henkilö ymmärrä, että kättä ei saa laittaa tuleen tai se palaa.

Tässä kirjoituksessani aion selittää, miksi ihminen ei pohjimmiltaan ole hyvä, ei suhteessa Jumalaan eikä suhteessa lähimmäiseensäkään, vaikka kykeneekin yksittäisiin hyviin tekoihin.

Psalmin kirjoittaja sanoo: ”Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.” (Ps. 58:3)

Jumalan sana osoittaa, että Jumalan edessä lapsi on viaton. Siitä huolimatta jokainen, joka on kasvattanut lapsia, tai ollut itse lapsi, tietää, että lasta ei tarvitse erikseen opettaa valehtelemaan, varastamaan, tai olemaan itsekäs. Kun otat lapselta pois lelun, hän on valmis lyömään sinua. Voidaan kiteyttää, että ilman kasvatusta lapsesta tulee hirviö. Lapsen käytös osoittaa, että lapsella on erikseen luonto, joka ohjaa häntä toimimaan niin kuin hän toimii. Vasta kasvettuaan lapsi oppii ajattelemaan rationaalisesti ja kykenee tunteistaan ja luonnostaan huolimatta toimimaan tietyissä tilanteissa tietyillä tavoilla.

Se, että lapsi oppii kasvettuaan, että yhteiskunta ei toimi, jos hän varastaa tai lyö toista heti kun hieman ärsyyntyy, ei kuitenkaan ratkaise pohjimmaista ongelmaa: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer. 17:9). Jos näin olisi, niin enää ei tarvittaisi virkavaltaa. Pikemminkin se, että ihminen opetetaan toimimaan yhteiskunnan arvojen ja normien mukaan, kahlitsee vain ihmisen itsekkään luonnon siten, että hän ei ole aivan täysi hirviö. Tilanne on juuri se, mistä Jumala puhuu profeetan suulla: ”… tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana… heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä…” (Jes. 29:13).

Jeesus myös sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7:20-23), ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh. 8:34). Ihminen on siis oman pahan luontonsa orja, eikä kykene sydämestään tekemään hyvää ilman itsekkäitä motiiveja.

Ongelma on siis ihmisen sydän, joka on paha. Niin kuin Jumalan sana sanoo, että se, joka vihaa veljeään, on murhaaja, vaikkei ole vielä tehnytkään varsinaista tekoa (Matt. 5:21, 22, 1. Joh. 3:15), tai joka katsoo himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin (Matt. 5:27-29), koska pohjimmiltaan ihminen on valmis tekemään nämä teot. Ihmisten itsekkyys konkretisoituu esimerkiksi avioerotilastoissa ja ne osoittavat, ettei ihminen kykene todellisuudessa ehdottomaan rakkauteen. Eikä ehdollinen rakkaus ole rakkautta ensinkään. Sydämen pahuuden tähden myös Jeesus sanoi, että huono puu ei voi tuottaa hyvää hedelmää (Matt. 7:18). Huono puu ei voi tuottaa iankaikkisesti kestävää hedelmää, vaan se hakataan pois ja heitetään tuleen (Matt. 7:19).

Siksi, että ihminen on pohjimmiltaan paha, Raamattu sanoo: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3:6). ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.” (Joh. 6:63), ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:6-8). Lisäksi Jeesus sanoo: "Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin" (Mark. 10:18).

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta syntiinlankeemuksen myötä ihminen, ja myös Jumalan kuva hänessä turmeltui, ja hän joutui eroon Jumalasta (1. Moos. 1-3). Syntiinlankeemuksen myötä myös synti ja pahuus tuli maailmaan. Näin myös jokainen heidän jälkeläisensä syntyy maailmaan luonnoltaan Jumalan vihollisena ja tästä syystä myös maailmassa on pahuutta. Siksi se, mikä on lihasta syntynyt, on liha, eikä liha ihmistä mitään hyödytä Jumalan edessä, koska lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan. Jumala voi kuitenkin muuttaa ihmisen sisimmän siten, että vaikka syntinen liha hänellä on koko tämän elämän ajan, kunnes kerran taivaassa hänellä on kirkastettu ja puhdistettu ruumis, hän kykenee kuitenkin rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään ja hänelle tapahtuu jo täällä ajassa se, mitä Jeesus lupasi: ”…te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:32). Profeetta Hesekiel ennusti uudesta liitosta näin:

”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.” (Hes. 36:26, 27)

Jumala siis lupaa, että hän antaa ihmiselle Pyhän Hengen sisimpään, joka puhdistaa hänen sydämensä, ja tekee ihmisestä vapaan siten, että hän tahtoo vapaasti rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään ja näin myös todella palvella Jumalaa ja lähimmäistään. Tästä apostoli Paavali sanoo: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17). Jumala siis luo ihmiselle vanhan luonnon sijaan uuden, joka tahtoo rakastaa Jumalaa ja pyrkiä Hänen tahtoonsa. Ihminen ei omilla hyvillä teoillaan tai rituaaleillaan voi saavuttaa yhteyttä Jumalaan, siitä Paavali sanookin: ”Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus.” (Gal. 6:15), ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal. 5:6) ja Jumalan rakkaus vuodatetaan meidän sydämiimme meille annettavan Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5).

Jeesus itse sanoo, että ihminen ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa, eikä päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, ellei hän synny uudesti ylhäältä (Joh. 3:3-5), koska ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.” (Joh. 3:6). Näin ollen myöskään ihminen, joka ei ole uudestisyntynyt, ei tunne Jumalaa, vaikka sanoisikin olevansa kristitty.

Moni ihminen, joka on syntynyt kristittyyn perheeseen ja elää kristillisen seurakunnan yhteydessä, luulee olevansa uudestisyntynyt kristitty, vaikkei ole koskaan parannusta tehnyt. Jotkut kyllä tekevät parannusta yksittäisistä synneistä, mutta heillä ei ole ymmärrystä omasta pahuudestaan. He eivät ymmärrä, että puun täytyy olla hyvä, jotta se voi tuottaa hedelmää, joka pysyy ja tuottaa lopulta iankaikkiseen elämään. Parannus ilman uudestisyntymää on turhaa työskentelyä.

Tästä samasta syystä suuri osa kristityistä nykyään ei lue Raamattua tai rukoile usein, että Herran tahto saisi tapahtua, saatika sitten, että noudattaisivat Jumalan sanan neuvoa siinä, että etsisivät jatkuvasti Herraa ja Hänen tahtoaan (Matt. 6:33, Ps. 1, 27:8, 105:4, 119, Kol. 3:1 jne.) ja tahtoisivat kasvaa Kristuksen tuntemisessa ja tulla yhä enemmän Hänen kaltaisekseen. Syy on siinä, ettei ihminen rakasta Jumalaa. Jeesus itse sanoi näin: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:21-24).

Ja useiden ihmisten tila kristillisessä seurakunnassa on tämä, mitä Jeesus sanoi fariseuksille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy”. (Joh. 9:41). Ihmiset sanovat näkevänsä, vaikkeivat todellisuudessa näe, ja siksi ovat hukassa.

Siksi myös ihmisen, joka tahtoo Jeesuksen luokse tulla, täytyy olla valmis luopumaan kaikesta ja nörtymään yhtä pieneksi kuin lapsi ja myöntämään oma pahuutensa, ei vain tekosyntejä, koska ilman sitä hän ei voi tehdä todellisuudessa ollenkaan parannusta, jonka hedelmänä olisi iankaikkinen hedelmä. Tämä juuri koituu kompastuskiveksi monelle, koska he eivät tahdo myöntää, että ovat sisimmältään pahoja. Ainoastaan lapsenkaltainen usko Jumalan sanaan ja turvaaminen siihen vie ihmisen siihen Totuuteen, joka Kristus on.

Jos tämän lukiessasi huomasit, että et ole aiemmin ymmärtänyt tätä asiaa, on Jumalan valtakunta sinua lähestynyt, ja sinun tulee kääntyä ja tehdä parannus, niin kuin Jeesus saarnasi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15).

Turvaa Kristukseen koko sydämestäsi ja rukoile Jumalalta, että Hän antaisi sinulle sinun syntisi anteeksi. Jeesus itse sanoo: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” (Joh. 3:16) ja ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) ja Raamattu lupaa, että ”… jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Room. 10:13). Jeesus myös sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)

Näin sinäkin tulet Jumalan lapseksi ja saat meille luvatun Hengen. Jos et vielä ymmärrä Evankeliumin ilosanomaa kunnolla, tai et tiedä, mikä se on, voit käydä lukemassa aiemmin kirjoittamani jutun ja katsoa jutun lopussa olevan videon, jotta saat oikean ymmärryksen:

http://sanaolijumala.blogspot.fi/2017/12/joulun-ilosanoma_21.html

Lisätty 20.1.2018 lainaus Jeesukselta