Parannus ja nöyrtyminen

”Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” (Sananl. 11:2)

”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15)

Mitä on parannus?

Raamatun mukaan parannus on mielenmuutos. Kreikankielen sana, jota ”parannus” ja ”kääntykää” tms. sanoille uudessa testamentissa tyypillisesti käytetään, on ”metanoeó”, joka tarkoittaa mielenmuutosta.

Minkä asian suhteen ihmisen tulee muuttaa mielensä?

Oman itsensä sekä Jumalan suhteen. Ihmisen tulee nähdä Jumala sellaisena kuin Hän on, ja itsensä sellaisena kuin hän todellisuudessa on Jumalan edessä on. Lyhyesti sanottuna ihmisen tulee nähdä Jumala täydellisenä ja itsensä epätäydellisenä ja Jumalaa vastaan rikkoneena, niin kuin asia todellisuudessa on. Jeesus otti kantaa tähän asiaan ja Hän sanoi, että kukaan ei ole toistaan syntisempi. Miten Hän saattoi niin sanoa, vaikka toisethan ovat tehneet enemmän syntiä? Siten, että synti ja täydellisyys, miten suuri tai pieni synti lie, ovat yhtäkaikki äärettömän kaukana toisistaan. Jokainen ihminen, vaikka toiset tekevät enemmän tekosyntejä kuin toiset, on syntinen, hänen luontonsa on syntiin taipuvainen ja pahaan taipuvainen, siksi jokainen on samalla viivalla Jumalan edessä, koska kukaan ei voi itseään auttaa, ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room. 3:23). Lisäksi Jeesus vielä kertoo vertauksen, joka paljastaa sen, että Jumala antaa jokaiselle tarpeeksi aikaa parannukseen:

”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?' Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'." (Luuk. 13:1-9)

Mitä parannus vaatii ihmiseltä?

Nöyrtymistä. Nöyrtymistä oman itsensä suhteen, että kykenee myöntämään omat virheensä ja näin myös näkemään muut ihmiset arvokkaina, mutta ennenkaikkea nöyrtymistä Jumalan tahtoon, josta seuraa kaikki muu. Aivan niin kuin Jeesus sanoi:

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.” (Matt. 11:28, 29)

"Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3, 4)

Miksi ihmisen tulee nöyrtyä?

Siksi, että ellei ihminen nöyrry ja näe itseänsä sellaisena kuin on, ei hän voi olla rehellinen oman itsensä suhteen, eikä näinollen myöskään tehdä parannusta. Ihminen, joka on nöyrä, kykenee myöntämään virheensä, hän myös kykenee antamaan muille anteeksi. Ilman tätä nöyryyttä on mahdoton tulla Jumalan luokse, koska Jumala on rakkaus ja Hän tahtoo, että me rakastamme lähimmäistämme, niin kuin Hänkin on rakastanut ja rakastaa meitä tahtoen antaa meille anteeksi.

”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14, 15)

Vääränlainen nöyryys

Usein kuulee esitettävän, että ihmisen tulee olla lapsellinen, yksinkertainen tai jopa tyhmä, että hän voi periä taivasten valtakunnan. Tätä ei kuitenkaan Jeesus tarkoittanut, eikä muuallakaan Raamatussa tarkoiteta. Tällainen vääränlainen nöyryys on todellisuudessa kätkettyä ylpeyttä ja omavoimaisuutta. Esimerkiksi se, että ihminen ei halua lukea Raamattua ja rukoilla, että Jumala opettaisi hänelle sanaansa ja tahtoansa kokoajan enemmän ja auttaisi häntä pyhittymään kohti Kristuksen kaltaisuutta, kertoo sen, että ihminen on todellisuudessa ylpeä ja ajattelee selviävänsä omalla ymmärryksellään, eikä tukeutumalla siihen, mitä Jumala meille sanassaan sanoo, vaikka Jumalan sana sanoo: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananl. 3:5, 6), ”Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!” (Sananl. 16:20) . Jeesus ei sanonut, että olkaa tyhmiä kuin lapset, vaan älykkäitä kuin käärmeet (Matt. 10:16). Sananlaskujen kirjassa kehoitetaan: ”Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.” (Sananl. 8:5), ”Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle” (Sananl. 9:6). Ja juuri Sananlaskujen kirja kertoo siitä, kuinka yksinkertainen ja tyhmä on henkilö, joka on ylpeä Jumalan edessä ja tekee syntiä, kun taas mielevä, viisas tai järkevä on ihminen, joka on nöyrä. Ja Raamattu opettaa meille tätä viisautta, jotta osaamme oikein Jumalaa lähestyä, siksi on tyhmyyttä olla perehtymättä Jumalan sanaan.

Kätketty ylpeys paljastuu myös siinä, että tällaiseen väärään nöyryyteen turvautuva ihminen ei todellisuudessa käytännössä pyhity kohti Kristuksen kaltaisuutta, koska hän ei näe omia virheitään, ja näin hän osoittaa olevansa ilman Kristusta, koska Jumalan sana sanoo: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hepr. 12:14) ja ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” (Matt. 7:21). Juuri tällaisessa ihmisessä tulee todeksi tämä Jumalan sana: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaak. 4:6). Jumalan sana kehoittaa meitä tulemaan pyhiksi kaikessa vaelluksessamme, niin kuin Jumalakin on pyhä (1. Piet. 1:15), eli se koskee aivan kaikkea pukeutumisesta autoiluun ja koulun käynnistä lenkkeilyyn.

Tällainen kätketty ylpeys on syntiä ja oli itseasiassa Aadamin ja Eevan lankeemuksen syy, ja johtaa epäjumalanpalvelukseen ja muihinkin synteihin, koska ihminen alkaa käyttää aikansa kaikkeen muuhun paitsi Jumalan ja lähimmäisen palvelemiseen ja todellisuudessa turvaakin ajallisiin hakien tyydytystä niistä, eikä Jumalaan. Jeesus sanookin osuvasti: ”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:21-24)

Tällainen vääränlainen nöyryys on johtanut esimerkiksi siihen, että ihmiset kyllä keräävät rahaa lomamatkoihin ja tekevät mielellään sitä varten vaikka ylitöitä, mutta eivät tahdo Jumalan sanaan tutustua. Tai vaikkapa siihen, että monissa perheissä lapsilla on kyllä pelit ja vehkeet, mutta ei Jeesusta. Jouluna on lahjat, kuusi ja pukki, mutta Jeesuksesta puhutaan vähän, jos ollenkaan ja lapset uskovat enemmän pukkiin kuin Jeesukseen. Tai vaikkapa siihen, että sitä, joka lukee Raamattua ja tahtoo todella pitää siitä kiinni, pidetään outona ja omasta mielestään viisaana ja itseään muita parempana pitävinä. Viimeiseen sopii Paavalin sanat: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2. Tim. 3:12). Tällainen ylpeys laiminlyö Jumalan tuntemisen ja mikä pahinta, perheen lapset, jotka koulussa oppivat kyllä kaiken maailmallisen, mutta elleivät opi kotona tuntemaan Kristusta, eivät he kestä tätä koetusta, vaan lankeavat, ja tämä on huomattavissa jo ajassamme.

Paavali neuvookin, ja huomaa se, että hän ei sano, että kun te kerran varmasti olette, vaan jos te olette:

”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:1, 2)

Joitakin aiheeseen liittyviä Raamatunkohtia:

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.” (Sananl. 3:5-7)

”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon- niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut. (Sananl. 3:1-11)

”Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.” (Ps. 119:9)

Fariseus ja publikaani – Ylpeä ja nöyrä

Jeesus kertoi vertauksen Fariseuksesta ja publikaanista:

”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.

Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'

Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” (Luuk. 18:10-14)

Fariseus oli nopea osoittamaan muiden syntejä, hän oli myös nopea kertomaan, mitä kaikkea hyvää hän on tehnyt. Hän oli myös omavoimainen, ei hän turvannut Jumalaan eikä Hänen sanaansa ja lupauksiin, vaan itseensä. Yleensä ylpeä ihminen on nopea osoittamaan, kun hänelle sanotaan synnistä hänen elämässään, kuinka myös sillä, joka osoittaa synnin hänen elämästään, on syntiä ja varsinkin monella muulla. Jeesus ei kuitenkaan tullut vanhurskaita, vaan syntisiä varten. Jeesus ei tullut niitä varten, jotka oikeuttavat itsensä ja oman syntinsä itse. Hän ei tullut ylpeitä varten.

Publikaani sensijaan nöyrtyi Jumalan edessä ja osoitti vain itseään ja omia syntejään ja turvasi ainoastaan Jumalaan: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”. Hän oli nöyrä ja Jeesus antoi todistuksen: Se, joka itsensä alentaa, se ylennetään. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaak. 4:6)

Nöyrä ihminen heijastelee Jumalan ominaisuuksia

Nöyrä:

Anteeksiantavainen ja kärsivällinen. Myöntää virheensä ja pyytää myös anteeksi. Hän myös antaa sydämestään anteeksi, koska hän ei ainoastaan tiedä, vaan myös myöntää sekä itselleen että muille, että hänkin on erehtyväinen ihminen ja näin hän myös kykenee ymmärtämään ja armahtamaan muita.

Viisas. Voi oppia todellista Jumalan viisautta, koska hän näkee todellisuuden suhteessa Jumalaan, ihmiseen ja luomakuntaan niin kuin se on.

Pyhä. Voi pyhittyä kohti Jumalan kaltaisuutta, koska hän näkee itsensä sellaisena kuin on ja myöntää sen. Eikä ainoastaan voi, mutta myös tahtoo, koska rakastaa Jumalaa ja tahtoo tulla pyhäksi, niin kuin Jumala on pyhä.

Oikeudenmukainen. Kykenee olemaan todellisesti oikeudenmukainen muita kohtaan, koska tunnistaa ja tunnustaa myös omat virheensä.

Rakastava. Kykenee siis rakastamaan, kun taas ylpeä ei.

Ylpeä ihminen on kaiken tämän vastakohta. Ylpeään päteekin nämä fariseuksille osoitetut Jeesuksen sanat: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy”. (Joh. 9:41)

Todellinen vapaus

Niin kuin edellisessä kirjoituksessa totesin, jokainen ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan ylpeä ja itsekäs ja näinollen Jumalan vihollinen. Ihminen ei kykene sydämestään rakastamaan, eikä langenneen luontonsa puolesta olemaan todellisesti oikeudenmukainen. Ainoa asia, mitä ihminen voi tehdä, on nöyrtyä Jumalan edessä ja myöntää syntisyytensä. Se on ainoa keino tulla todellisesti vapaaksi. Vapaaksi itsekkyydestä, ahneudesta ja ylpeydestä, ja alkaa kasvamaan kohti Jumalan kaltaisuutta. Jumalan rakkaus on ehdoton, ja kun se vuodatetaan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta, se vapauttaa ihmisen itsestään ja omista pyyteistään, palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistään. Jumala luo uudeksi ihmisen sydämen, sellaiseksi, että se alkaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän heijastelemaan Jumalan ominaisuuksia jo täällä ajassa, kunnes iankaikkisuudessa ihminen tulee Jumalan kaltaiseksi kokonaan, niin kuin apostoli Johannes sanoo: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” (1. Joh. 3:2).

Nöyrtyminen on tie Jumalan luokse ja lopulta myös tie iankakikkiseen elämään. Nöyrtyminen Jumalan edessä ja turvaaminen Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan, koska emme voi itseämme pelastaa, on ainoa tie. Jeesus on "Tie ja Totuus ja Elämä” (Joh. 14:6), Hän on ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen” (Joh. 1:9) ja paljastaa ihmiselle, millainen tämä on. Toiset nöyrtyvät ja toiset vihaavat entistä enemmän ja kääntyvät lopullisesti pois: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.” (Joh. 3:19, 20)

”Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:1-8)

Paavalin sanat, jotka usein lausutaan häätilaisuudessa, eivät kuitenkaan puhu avioliitosta, vaan Jumalan rakkaudesta, jota kristittyjen tulisi heijastella, jos kerran Jumalan rakkaus on vuodatettu heidän sydämiinsä Pyhän Hengen kautta:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:1-13)

Rakkauden ensimmäinen reaktio ei ole lyödä takaisin, kun sitä lyödään tai sanoa samalla mitalla takaisin, kun sille sanotaan pahasti, vaan rakkaus on ehdoton. Ylpeys sensijaan tekee nuo edellämainitut asiat. Paavali puhuu edellä siitä ”agape” -rakkaudesta, joka vuodatetaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta, kun synnymme uudesti Jumalan Hengestä Kristuksen kautta ja tulemme Hänen lapsikseen. Hän puhuu rakkaudesta, joka on Jumalasta. Johannes tiivistää: ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Ylpeys ei rakasta, vaan on itsekäs. Sensijaan ylpeä ihminen, joka nöyrtyy Jumalan edessä, saa sydämeensä Jumalan rakkauden, joka vapauttaa hänen ylpeän, pahaan taipuvan luontonsa ja auttaa häntä myös nöyrryttämään syntisen ja ylpeän lihansa Jumalan avulla Jeesuksessa Kristuksessa ja näin myös rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään.

Siis: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa Evankeliumi” (Mark. 1:15).

"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän-antamaan heille-juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi." (Jes. 61:1-3)

Kirjoitusta muokattu 10.1.2018: Lisätty lainaus Jesajan kirjasta alkuun ja ennustus Kristuksesta loppuun.