Uskon lahjaluonteesta

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8, 9), ”… mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?” (1. Kor. 4:7)

Ensiksi täytyy mainita, että kevään aikana olen aika kiireinen, kun pitäisi saada opinnäytetyö ja loput kurssit suoritettua, joten aivan yhtä nopeaan tahtiin en kerkiä kirjoittelemaan, mitä ennen tätä kirjoitusta.

Edellä olen kirjoittanut Markuksen evankeliumiin tallennettujen Jeesuksen sanojen pohjalta: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15). Päätin vielä hiukan jatkaa ainakin osittain samasta aiheesta. 

Usein ongelmaksi näyttää tulevan se, että korostetaan uskon lahjaluonnetta niin paljon, että vähätellään yksittäisen kristityn tarvetta tehdä lähetystyötä tai evankeliointia, koska Jumala antaa uskon kenelle antaa, eikä se ole meistä mitenkään kiinni. Tässä kirjoituksessani haluankin pohtia, mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että usko on lahjaa.

Uskon lahjaluonteeseen liittyy olennaisesti kolme asiaa: Jumalan suvereenius ja sitä myöten ennaltavalinta, sekä ihmisen oma vastuu.

Jumalan suvereenius

Läpi koko ihmiskunnan historian Jumala on saattanut oman tahtonsa toteutumaan maailmassa. Psalmin kirjoittaja sanoo, että ”Kaiken, mitä Herra tahtoo, Hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä” (Ps. 135:6). Esimerkiksi Kristuksen sovituskuolema oli Jumalan suunnitelma langenneen ihmiskunnan pelastamiseksi, niin kuin Pietari myös saarnasi:

”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala Hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, Hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut Hänet pitää.” (Ap. t. 2:22-24)

Jumalan valinta

Paavali kirjoittaa Jumalan valinnasta: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että Hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut.” (Room. 8:29, 30) ja ”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt Hänen aivoituksensa mukaan, Hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan” (Ef. 1:11). Myös Jeesus itse sanoo: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni…” ja ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:44) ja Paavali lainaa Mooseksen kirjaa, jossa Jumala sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan” (Room. 9:15).

Edellä Paavali opettaa, että ne, jotka Jumala on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltä kutsunut. Tämän Jumalan ennaltatietämisen perusteella Hän on myös valinnut Kristuksessa jokaisen, joka Häneen uskoo. Edelleen yhtäpitävästi Paavalin kanssa Jeesus opettaa, että ellei Isä kutsu (vedä), ei kukaan voi tulla Hänen luokseen.

Kristuksessa Isä kutsui koko maailman

Seuraavan Raamatunkohdan edellä pari kreikkalaista menee Filippuksen luokse ja sanoo, että he haluavat nähdä Jeesuksen. Filippus kertoo tästä Andreakselle ja he menevät yhdessä kertomaan tästä Jeesukselle. Jeesus sanoo muutakin kuin tämän lainaukseni, mutta lopulta Hän tulee tähän ja ikään kuin toteaa, että ei ainoastaan Israel ja nämä Kreikkalaiset, vaan kaikki tullaan kutsumaan: ”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” (Joh. 12:32). Edellä kuitenkin Jeesus sanoi, että Isä vetää ne, jotka tulevat Hänen luokseen, miten Jeesus siis sanoo, että Hän itse vetää? Jeesus itse selittää asian näin:

”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää Hänelle kaikki, mitä Hän itse tekee; ja Hän on näyttävä Hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä Hän tahtoo. Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan Hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on Hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin Hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös Hänellä on elämä itsessänsä. Ja Hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska Hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:19-27)

Lyhyesti siis voidaan sanoa, niin kuin Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30). Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolme persoonaa jotka ovat yhtä jumalallista olemusta. Näin ollen heidän tahtonsa on yksi: Se, mitä Isä tekee, siinä myös Poika ja Pyhä Henki ovat mukana. Jos Poika tahtoo jotain, myös Isä ja Pyhä Henki tahtovat sitä. Siispä Isä vetää kaikkia luokseen Kristuksen kautta. Jeesus itse myös sanoo:

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa.” (Matt. 11:27)

Jumalan ominaisuuksista ja valinnasta

Raamattu opettaa, että Jumala on Pyhä (1. Piet. 1:16), oikeudenmukainen (5. Moos. 32:4), hyvä (Ps. 145:9) ja rakastava (1. Joh. 4:8). Hän on itse Totuus (Joh. 14:6). Jos uskomme Raamatun todistukseen Jumalasta, ei Jumala siis voi tehdä vääryyttä. Hän ei voi valehdella, koska se olisi vastoin Hänen luontoaan, eikä Hän siis olisi Jumala, jos Hän valehtelisi tai toimisi epäoikeudenmukaisesti. Raamattu kysyykin: ”Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” (1. Moos. 18:25). Yhtäältä siis, vaikka Jumala on kaikkivaltias ja Raamattu sanoo: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta” (Luuk. 1:37), ei Hän tee sitä, mikä on Hänen luontonsa vastaista, eli pahaa.

Tärkeää on myös ymmärtää, että jos ymmärtäisimme Jumalan täysin, ei Hän olisi enää Jumala, koska Jumala on yli kaiken oleva, Hän on yliluonnollinen sekä ääretön, emmekä me siis voi mitenkään vajavaisella ihmisymmärryksellämme täysin hahmottaa Jumalaa ja Hänen tarkoitusperiään. Siis, kun puhutaan ennaltavalinnasta ja Jumalan ominaisuuksista, joista edellä kirjoitin, Jumala ei ole voinut tehdä epäreilua systeemiä. Jeesus itse sanoo, että jokainen, joka vilpittömästi etsii Jumalaa, pelastuu (Matt. 7:7, 8). Tästä meillä on siis Jumalan lupaus.

Jumalan valinnassa on siis syytä erottaa kaksi asiaa. Jumala ei näe ennalta mitään sellaista, mitä emme olisi vapaan tahtomme varassa kuitenkin valinnut. Miten tämä on mahdollista, sitä en tiedä eikä sitä tiedä kukaan muukaan, mutta Raamattu todistaa, että vaikka Jumala yhtäältä on suvereeni, on myös ihminen vapaa joko etsimään Jumalaa tai hylkäämään Hänet.

Kristinuskon apologeetta Ravi Zacharias on kuvannut asiaa tällaisella vertauskuvalla: Taivaan porteilla on kyltti, jossa lukee ulkopuolelta katsottuna: ”Kuka tahansa, joka tahtoo, voi käydä sisälle”. Kun käyt portista sisälle, kyltin toisella puolella lukee: ”Valittu ennen maailman perustamista”.

Jumalan tahto ihmisten pelastuksesta sekä ihmisen valinta

Paavali kirjoittaa, että Jumala ”… tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4) ja Pietari lisää: ”… sillä Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9). Edelleen Jumala sanoo profeetta Hesekielin kautta: ”Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?” (Hes. 18:23)

Jumalan tahto siis on, että jokainen ihminen kääntyisi ja pelastuisi, vaikka Hän tietää, että niin ei tulekaan käymään. Tästä seuraa se, että valinta kääntyä Jumalan puoleen on selkeästi annettu ihmiselle. Siksi Jumala esimerkiksi sanoi Israelin kansalle: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte” (5. Moos. 30:19). Myös Johannes kirjoittaa ilmestyskirjassa: ”Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ihmisen vastuuta korostaa edelleen Jeesuksen sanat: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Luuk. 13:34)

Kristityn vastuu Jumalan edessä

Niinpä siis, koska ihmisen tulee toisaalta myös itse valita, kääntyykö vaiko ei, Jeesus myös käski lähetyskäskyssään mennä ja saarnata kaikille evankeliumia (Mark. 16:15), koska elleivät ihmiset kuule saarnaa evankeliumista, eivät he voi uskoa. Koska eihän heillä ole tietoa evankeliumista, ellei joku kerro heille. Ei Raamattukaan taivaasta tippunut, vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta se on ihmiskäsillä kirjoitettu. Niinpä Paavali myös järkeilee asiaa: ”Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!" (Room. 10:13-15) Siksi Paavali myös sanoo, että ”… me olemme Jumalan työtovereita…” (1. Kor. 3:9) Jumalan sanan kylvössä.

On siis selvää, että ihmisellä on vastuu, ei ainoastaan ottaa vastaan evankeliumi uskon kautta, vaan myös Jumalan käskyn mukaisesti myös kertoa siitä eteenpäin. Oikea tasapaino ihmisen valinnan ja Jumalan valinnan välillä löydetään, kun korostetaan molempia, niin kuin Paavali tekee:

”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa…” (Fil. 2:12-16)

Yhtäältä Paavali siis kehottaa toimimaan, mutta toisaalta sanoo, että Jumala vaikuttaa Filippiläisissä sekä tahdon että tekemisen. Voidaan siis todeta, että yhtäältä Jumala vaikuttaa uskon, mutta toisaalta Hän ei vaikuta sitä ilman meidän ihmisten, kristittyjen, myötävaikutusta. Ei kukaan usko johonkin sellaiseen, josta ei tiedä mitään.

Siispä: Vaikka pelastus on Jumalan lahja, jonka ihminen saa vastaanottaa armosta uskon kautta, ei se kuitenkaan ole jotain epämääräistä ja vaikeasti tavoiteltavaa tai mahdotonta, vaan Jumala lupaa, että jos ihminen etsii sitä, hän löytää sen (Jer. 29:13, Matt. 7:7, 8), koska Jumala itse antaa sille, joka etsii ja auttaa löytämään (Matt. 7:11). Ensin tulee siis ihmisen tahto, sitten Jumalan vastaus. Toisaalta taas, vaikka usko on Jumalan lahja eikä ihminen voi sitä antaa toiselle, ne, joilla tämä lahja jo on, ovat velvoitettuja viemään sanomaa siitä (pelastuksesta uskon kautta) eteenpäin Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti. Jumala sanoo, ettei Hänen sanansa tyhjänä palaa (Jes. 55:11), se varmasti toimittaa sen, mitä sen kuuluukin, joko parantaa, tai sitten pahentaa, niin kuin on tavattu sanoa. Jumala toimii, kun me olemme Hänelle kuuliaisia.

Mysteeri, jota ihmisen on mahdoton ymmärtää

Moni ajattelee nykyaikana, että jos kerran Jumala on rakastava ja silti kaikki eivät pelastu, on Jumala syyllinen, koska Hänhän se loi tämän koko sopan ja näin on myös vastuussa siitä, että ihminen lankesi, koska tiesi myös sen ennalta. Niin kuin aiemmin mainitsin, jos ihminen todella ymmärtäisi kaikki Jumalan aivoitukset, ei Jumala olisi enää Jumala. Näin ihminen sitten kieltää Jumalan, koska luulee olevansa viisaampi kuin Jumala.

Niinpä, kun Job syytti Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta, sai Hän vastauksen ensin Elihu -nimiseltä nuorukaiselta:

”Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni. Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.' Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä. Vaan Hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. Kuka on pannut Hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? Jos Hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen” (Job 34:5, 6, 10-15, 17). ”Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on Hänen kaltaisensa opettaja? Kuka määrää Hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'? Muista sinäkin ylistää Hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat; kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa. Katso, Jumala on suuri, emme Häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.” (Job. 36:22-26). ”Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, Häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sentähden peljätkööt Häntä ihmiset; Hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas.” (Job. 37:23, 24)

Tämän Jälkeen Herra itse puhuu Jobille. Tähän lainattu vain lyhyt pätkä, mutta tarkoituksena Jumalalla on selvästi kertoa Jobille jo se, mitä Elihukin sanoi, ettei Jumalaa voi ihminen käsittää:

"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat? Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?” (Job. 38:2-11). Paljon muullakin tavoin Jumala osoitti Jobille, kuinka turhaa hänen oli käydä Jumalaa vastaan ja syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta, koska Job ei todellisuudessa ihmisenä ymmärtänyt mistään juuri mitään Jumalaan verrattuna, eikä voinut ottaa huomioon kaikkia asioita, joita Jumala iankaikkisena, yhtä aikaa eilen, tänään ja huomenna ”nyt” läsnäolevana ja kaikki asiat punnitsevana kykeni ottamaan huomioon. Niinpä Jumala edelleen sanoo sarkastisesti: ”Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija, että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle? Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!” (Job. 38:19-21)

Kaiken tämän tarkoituksena on osoittaa ainoastaan se, että ihminen voi joko valita kapinoinnin Jumalaa vastaan oman rajallisen ymmärryksensä perusteella, jonka perusteella hän ei voi ottaa huomioon kaikkea sitä, minkä perusteella Jumala tuomitsee, ja väittää, että Jumala on epäoikeudenmukainen. Vaihtoehtoisesti ihminen voi valita, että hän nöyrtyy Jumalan tahtoon ja palvelee Häntä.

C.S. Lewis on sanonut tästä asiasta näin: ”Loppujen lopuksi on vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka sanovat Jumalalle: ’Tapahtukoon sinun tahtosi’, ja niitä, joille Jumala sanoo: ’Tapahtukoon sinun tahtosi.’ Kaikki, jotka ovat helvetissä valitsevat sen. Ilman tätä ihmisen omaa valintaa ei voisi olla olemassa helvettiäkään. Yksikään sielu, joka vakavasti ja jatkuvasti tahtoo löytää ilon, ei tule jäämään sitä vaille. Etsivä löytää. Kolkuttavalle avataan.”

Huolimatta siitä, mitä Jumala tietää tai miten Hän toimii, valinta on sinun aivan yhtä varmasti kuin itse valitsit klikata tätä kirjoitusta. Yhtä varmasti kuin olet vastuussa siviilioikeudenkäynnissä omista törttöilyistäsi, olet myös viimeisellä tuomiolla itse itsestäsi vastuussa ja tiedät sen. Vaikka me emme ymmärrä Jumalan tarkoitusperiä, Hän osoitti meille rakkautensa kuitenkin tulemalla itse lihaksi, kärsimällä ja kuolemalla meidän puolestamme, rakastamalla meitä ehdoitta loppuun asti. Paavali sanookin: "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme." (Room. 5:8) "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (Room. 3:23, 24) ja Jeesus itse lupasi: ”… sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” (Joh. 6:37)

Siispä kysyn sinulta: Kumpaan porukkaan sinä kuulut?

Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)

”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5. Moos. 30:19)