Miksi Kristinusko?





Kirjoituksessani usko vakuuttuneisuutena kerroin perusteluita Jumalan olemassaololle. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa perusteita uskoa, että kristinusko on ainoa tosi uskonto, ainoa todellinen tie Jumalan luokse, iankaikkiseen elämään. En aio käydä läpi kaikkia Raamatunkohtia ja asioita, joita tähän liittyy, koska kirjoitus paisuisi silloin liikaa. Olen kuitenkin laittanut viitteet ja linkit paikkoihin, joissa kerrotaan tarkemmin. Suosittelen katsomaan tarkasti erityisesti Kristuksen ylösnousemukseen liittyvät videot.

Suurin osa tutkijoista pitää todistusaineiston perusteella Jeesusta historiallisena henkilönä. Esimerkiksi Tieteen Kuvalehti kirjoittaa, että ”Tuskin kukaan vakavasti otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2 000 vuotta sitten eli Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun.” Jeesuksen ylösnousemuksesta esitetään myös erittäin vakuuttavaa todistusaineistoa (aikalailla sama suomeksi, huom. suomenkieliset tekstitykset), jota William Lane Craigin mukaan (ks. linkki "todistusaineistoa") suurin osa ko. aihepiirin tutkijoista pitää uskottavana. Jotkut ihmiset ovat myös päätyneet kääntymään kristityiksi tutkittuaan historiallisia tosiasioita liittyen ylösnousemukseen.

Valtauskontojen johtajia/perustajia pidetään yleisesti historiallisina henkilöinä, mutta vain yhden heistä kerrotaan nousseen kuolleista, Jeesuksen, tai ainakin Hänen ylösnousemuksestaan on olemassa uskottavia todisteita. Ja Raamattu kertoo, että Jumala herätti Kristuksen kuolleista, ei siis yksi monista, vaan Ainoa Jumala. Jeesus myös itse sanoi olevansa ainoa (η οδος, the way, määräinen muoto) tie pelastukseen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6), Hän myös itse sanoi/ennusti nousevansa kuolleista (Luuk. 18:31-33), ja olevansa ylösnousemus ja ikuinen elämä kaikille niille, jotka Häneen uskovat (Joh. 11:25, 26). Apostoli Paavali pitikin Kristuksen ylösnousemusta koko Kristinuskon tärkeimpänä yksittäisenä asiana, koska se todistaa kristinuskon aidoksi: ”… jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne” (1. Kor. 15:14). Hän oli vakuuttunut siitä, että Kristus nousi todellisesti, historiallisesti, ruumiillisesti kuolleista, eikä ollut muuta Jumalaa, kuin Kristinuskon Jumala ja siitä todistaa juuri Kristuksen ylösnousemus, joka myös todistaa kristinuskon sanoman todeksi, kuten hän saarnasi Ateenan Areiopagilla:

”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:22-31)

Jeesuksen aikana ei ajan suuri kysymys ollut, onko Jumalaa olemassa vaiko ei, vaan ihmiset palvoivat paljon erilaisia jumalia ja yksi henkilö saattoikin palvoa useita jumalia. Hänen ylösnousemuksena jälkeen kristityt kuitenkin saarnasivat, ettei ollut kuin yksi Jumala, jota ainoastaan tulisi palvoa ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä oli tietysti skandaali pakanakulttuureissa, koska oli totuttu palvomaan useita eri jumalia, ja aiheutti kristityille paljon vainoa. Rationaalisesti ajateltuna monijumalaiset uskonnot ovat kuitenkin väärässä, koska Jumalan olemukseen kuuluu se, että Hän on kaiken yläpuolella sekä lisäksi ajan ja paikan ulkopuolella. Mikään näistä ei toteudu, jos patsas voi olla jumala tai jos voi olla enemmän kuin yksi jumala. Edelleen Jumala on Totuus ja Totuus on aina yksi, ei ole montaa totuutta: kolmio ei ole neliö, vaan kolmio, vaikka joku ajattelisikin sen olevan neliö. Siitäkin seuraa johdonmukaisesti se, että on olemassa vain yksi Jumala, jonka ”ehdoilla mennään”.

Jeesuksen ja Hänen sanomansa todisti aidoksi Hänen synnitön elämänsä (Joh. 8:46) ja Hänen tekemänsä ihmeet, sekä Isän ja Pyhän Hengen todistus esimerkiksi silloin, kun Jeesus kastettiin ja ihmiset kuulivat Jumalan äänen taivaasta (Matt. 3:13-17). Myöhemmin myös apostolien tekemät ihmeet todistivat kristinuskon todeksi, kuten myös kristittyjen muuttuneet elämäntavat ja marttyyrikuolemat. Suurin todistus, minkä ihminen voi kuitenkin nykyäänkin saada kristinuskosta on uusi elämä ja täyttymys, jonka Jumala antaa Jeesuksessa Kristuksessa, sisäinen todistus syntien anteeksisaamisesta ja Jumalasta (1, 2, 3, 4). Johannes kirjoittaakin: ”Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä” (1. Joh. 5:9, 10). Jeesuksesta todistivat myös profeetat satoja vuosia etukäteen (esim. Jes. 53, 9:2-6, 7:14, Miika 5:1, Dan. 9:24-26, Sak. 12:10 jne.), Hänen tekemänsä tunnusteot (Joh. 10:32-42), sekä Johannes kastaja (Joh. 1:6-8, 15-36, 5:32-34).

Usko siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja nousi kuolleista sekä elää, vakuuttaa ihmisen myös siitä, että Jeesuksen sanoma on tosi: Jokainen ihminen on rikkonut Jumalaa vastaan ja on jo tuomittu Pyhän ja Oikeudenmukaisen Jumalan edessä rikkomustensa tähden (Joh. 3:18-20). Jeesus kiteytti koko Jumalan lain: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Luuk. 10:27). Oletko sinä toiminut aina näin? Usein yksi suurimmista todistuksista ihmisille Jumalasta on Pyhän Hengen todistus omassatunnossa, että ellei jostakin löydä anteeksiantamusta, niin huonosti käy. Ihmiselle, joka nöyrtyy Jumalan puoleen, ilosanoma kuitenkin on, että ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8), ”anteeksiantavainen”, ”suuri armossa” (Ps. 86:5) ja ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4). Hän ”lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10), kärsimään ”kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö” (1. Piet. 3:18), ”Hänet haudattiin ja …Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä” ”meidän vanhurskauttamisemme tähden” (1. Kor. 15:4, Room. 4:25). Hän tahtoo antaa meille anteeksi ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän ja ikuisen ilon, rauhan ja täyttymyksen Jumalan luona sensijaan, että tuomitsisi meidät ikuisiksi ajoiksi helvettiin, täydelliseen epätoivoon. Näiden asioiden paikkaansapitävyys perustuu Kristuksen ylösnousemukseen, jonka kautta myös kaikki, jotka ovat Kristuksessa uskon kautta, kerran nousevat kuolleista ikuiseen elämään. Jeesus itse sanoikin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)

”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.” (1. Joh. 4:9-10, 14-15)

Taivas on iankaikkisuus Jumalan tykönä, jossa ei ole mitään pimeyttä. Ihminen, joka on saanut maistaa taivaallisen riemun esimakua tullessaan tuntemaan Jumalan jo tässä ajassa, ymmärtää, ettei tämä maailma, materia, tittelit ja arvot merkitse todellisuudessa mitään, vaan ne katoavat kerran. ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö…” (1. Piet. 3:18). ”… ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4), ”… He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:2, 10).

Usko ei kuitenkaan välttämättä takaa sitä, että ihminen ojentuisi tämän uskon mukaisesti, niin kuin aiemmissa uskoon liittyvissä kirjoituksissa on tullut ilmi. Jaakob sanoo, että ”Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” (Jaak. 2:18-20). Tässä tullaankin toiseen kohtaan, mikä uskossa on tärkeää. Johannes Kastaja saarnasi: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36). Ihminen voi kyllä uskoa kaiken, mitä Kristinuskon oppeihin kuuluu, mutta ei välttämättä totella tai olla kuuliaisia tälle opetukselle, siis evankeliumille, niin kuin apostolit sanovat (2. Tess. 1:8, 1. Piet. 4:17). Esimerkiksi itse Saatana ja riivaajatkin uskovat kyllä kaiken, mutta eivät ole kuuliaisia.

Ensimmäinen asia, mitä Jeesus saarnasi oli, että tehkää parannus (Mark. 1:15). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee nöyrtyä Jumalan puoleen ja pyytää syntejään anteeksi, katua ja kääntyä pois synneistään ja alkaa tekemään hyvää (Sak. 1:1-6, Joel 2:12-14, Hes. 18, Luuk. 3:1-18, Apt. 26:20). Ihmisen tulee siis kääntyä Jumalan puoleen katuen ja pyytää Häneltä entisiä syntejään anteeksi, koska ne synnit on jo tehty ja ne estävät hänen pääsyn Jumalan yhteyteen ja pelastukseen, eikä niitä saa tekemättömäksi: ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani” (Ps. 32:5), ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat” (Ps. 86:5), ”Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"” (Room. 10:13). Ihmiselle, joka näin kääntyy Jumalan puoleen, evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta lupaa: ”ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt. 9:2) ja tämä anteeksiantamus perustuu Kristuksen sovitustyöhön ristillä, joka oli täydellinen ja kaikenkattava uhri synneistä. Kun ihminen näin nöyrtyy ja kääntyy Jumalan puoleen, kehottaa apostoli sitten myös tekemään hedelmää, jossa parannus näkyy: ”saarnasin… parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” (Apt. 26:20).

Tee siis parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta, ota ristisi ja seuraa Jeesusta.

"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." (Mark. 8:34-38)

Kommentit

Lähetä palautetta

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *