Kirjoituksessani usko vakuuttuneisuutena kerroin perusteluita Jumalan olemassaololle. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa perusteita uskoa, että kristinusko on ainoa tosi uskonto, ainoa todellinen tie Jumalan luokse, iankaikkiseen elämään. En aio käydä läpi kaikkia Raamatunkohtia ja asioita, joita tähän liittyy, koska kirjoitus paisuisi silloin liikaa. Olen kuitenkin laittanut viitteet ja linkit paikkoihin, joissa kerrotaan tarkemmin. Suosittelen katsomaan tarkasti erityisesti Kristuksen ylösnousemukseen liittyvät videot.
Suurin osa tutkijoista pitää todistusaineiston perusteella Jeesusta historiallisena henkilönä. Esimerkiksi Tieteen Kuvalehti kirjoittaa, että ”Tuskin kukaan vakavasti
otettava tutkija tohtii väittää Jeesusta sepitetyksi hahmoksi. Historiallisten
lähteiden valossa näyttää selvältä, että noin 2 000 vuotta sitten eli
Jeesus-niminen ihminen. Käsitystä tukevia mainintoja on useissa teksteissä. Niiden
laatijat tunnetaan, eivätkä kaikki kirjoitukset liity Raamattuun.” Jeesuksen
ylösnousemuksesta esitetään myös erittäin vakuuttavaa todistusaineistoa (aikalailla sama suomeksi, huom. suomenkieliset tekstitykset), jota William Lane Craigin mukaan (ks. linkki "todistusaineistoa") suurin osa ko. aihepiirin
tutkijoista pitää uskottavana. Jotkut ihmiset ovat myös päätyneet kääntymään kristityiksi
tutkittuaan historiallisia tosiasioita liittyen ylösnousemukseen.
Valtauskontojen johtajia/perustajia pidetään
yleisesti historiallisina henkilöinä, mutta vain yhden heistä kerrotaan
nousseen kuolleista, Jeesuksen, tai ainakin Hänen ylösnousemuksestaan on
olemassa uskottavia todisteita. Ja Raamattu kertoo, että Jumala herätti
Kristuksen kuolleista, ei siis yksi monista, vaan Ainoa Jumala. Jeesus myös
itse sanoi olevansa ainoa (η οδος, the
way, määräinen muoto) tie pelastukseen: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei
kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6), Hän myös itse
sanoi/ennusti nousevansa kuolleista (Luuk. 18:31-33), ja olevansa ylösnousemus
ja ikuinen elämä kaikille niille, jotka Häneen uskovat (Joh. 11:25, 26).
Apostoli Paavali pitikin Kristuksen ylösnousemusta koko Kristinuskon
tärkeimpänä yksittäisenä asiana, koska se todistaa kristinuskon aidoksi: ”… jos
Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha
myös teidän uskonne” (1. Kor. 15:14). Hän oli vakuuttunut siitä, että Kristus
nousi todellisesti, historiallisesti, ruumiillisesti kuolleista, eikä ollut
muuta Jumalaa, kuin Kristinuskon Jumala ja siitä todistaa juuri Kristuksen
ylösnousemus, joka myös todistaa kristinuskon sanoman todeksi, kuten hän
saarnasi Ateenan Areiopagilla:
”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt. 17:22-31)
Jeesuksen aikana ei ajan suuri kysymys ollut, onko Jumalaa olemassa vaiko ei, vaan ihmiset palvoivat paljon erilaisia jumalia ja yksi henkilö saattoikin palvoa useita jumalia. Hänen ylösnousemuksena jälkeen kristityt kuitenkin saarnasivat, ettei ollut kuin yksi Jumala, jota ainoastaan tulisi palvoa ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä oli tietysti skandaali pakanakulttuureissa, koska oli totuttu palvomaan useita eri jumalia, ja aiheutti kristityille paljon vainoa. Rationaalisesti ajateltuna monijumalaiset uskonnot ovat kuitenkin väärässä, koska Jumalan olemukseen kuuluu se, että Hän on kaiken yläpuolella sekä lisäksi ajan ja paikan ulkopuolella. Mikään näistä ei toteudu, jos patsas voi olla jumala tai jos voi olla enemmän kuin yksi jumala. Edelleen Jumala on Totuus ja Totuus on aina yksi, ei ole montaa totuutta: kolmio ei ole neliö, vaan kolmio, vaikka joku ajattelisikin sen olevan neliö. Siitäkin seuraa johdonmukaisesti se, että on olemassa vain yksi Jumala, jonka ”ehdoilla mennään”.
Jeesuksen ja Hänen sanomansa todisti aidoksi Hänen
synnitön elämänsä (Joh. 8:46) ja Hänen tekemänsä ihmeet, sekä Isän ja Pyhän
Hengen todistus esimerkiksi silloin, kun Jeesus kastettiin ja ihmiset kuulivat
Jumalan äänen taivaasta (Matt. 3:13-17). Myöhemmin myös apostolien tekemät
ihmeet todistivat kristinuskon todeksi, kuten myös kristittyjen muuttuneet
elämäntavat ja marttyyrikuolemat. Suurin todistus, minkä ihminen voi kuitenkin
nykyäänkin saada kristinuskosta on uusi elämä ja täyttymys, jonka Jumala antaa
Jeesuksessa Kristuksessa, sisäinen todistus syntien anteeksisaamisesta ja
Jumalasta (1, 2, 3, 4). Johannes kirjoittaakin: ”Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen,
niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on
todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus
itsessänsä” (1. Joh. 5:9, 10). Jeesuksesta todistivat myös profeetat satoja
vuosia etukäteen (esim. Jes. 53, 9:2-6, 7:14, Miika 5:1, Dan. 9:24-26, Sak.
12:10 jne.), Hänen tekemänsä tunnusteot (Joh. 10:32-42), sekä Johannes kastaja
(Joh. 1:6-8, 15-36, 5:32-34).
Usko siihen, että Jeesus on Jumalan Poika ja nousi
kuolleista sekä elää, vakuuttaa ihmisen myös siitä, että Jeesuksen sanoma on
tosi: Jokainen ihminen on rikkonut Jumalaa vastaan ja on jo tuomittu Pyhän ja
Oikeudenmukaisen Jumalan edessä rikkomustensa tähden (Joh. 3:18-20). Jeesus
kiteytti koko Jumalan lain: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta
sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta
mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Luuk. 10:27). Oletko sinä
toiminut aina näin? Usein yksi suurimmista todistuksista ihmisille Jumalasta on
Pyhän Hengen todistus omassatunnossa, että ellei jostakin löydä
anteeksiantamusta, niin huonosti käy. Ihmiselle, joka nöyrtyy Jumalan puoleen, ilosanoma kuitenkin on, että ”Jumala on rakkaus” (1. Joh.
4:8), ”anteeksiantavainen”, ”suuri armossa” (Ps. 86:5) ja ”tahtoo, että kaikki
ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4). Hän ”lähetti
Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” (1. Joh. 4:10), kärsimään ”kuoleman
syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan
tykö” (1. Piet. 3:18), ”Hänet haudattiin ja …Hän nousi kuolleista kolmantena
päivänä” ”meidän vanhurskauttamisemme tähden” (1. Kor. 15:4, Room. 4:25). Hän
tahtoo antaa meille anteeksi ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän ja
ikuisen ilon, rauhan ja täyttymyksen Jumalan luona sensijaan, että tuomitsisi
meidät ikuisiksi ajoiksi helvettiin, täydelliseen epätoivoon. Näiden asioiden
paikkaansapitävyys perustuu Kristuksen ylösnousemukseen, jonka kautta myös
kaikki, jotka ovat Kristuksessa uskon kautta, kerran nousevat kuolleista
ikuiseen elämään. Jeesus itse sanoikin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka
uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo
minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25, 26)
”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että
Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen
kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä,
että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Ja me
olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman
Vapahtajaksi. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala
pysyy, ja hän Jumalassa.” (1. Joh. 4:9-10, 14-15)
Taivas on iankaikkisuus Jumalan tykönä, jossa ei
ole mitään pimeyttä. Ihminen, joka on saanut maistaa taivaallisen riemun
esimakua tullessaan tuntemaan Jumalan jo tässä ajassa, ymmärtää, ettei tämä
maailma, materia, tittelit ja arvot merkitse todellisuudessa mitään, vaan ne
katoavat kerran. ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden,
vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö…” (1. Piet.
3:18). ”… ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä
kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4), ”… He saavat nähdä Herran
kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden. Niin Herran vapahdetut palajavat ja
tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo
saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:2, 10).
Usko ei kuitenkaan välttämättä takaa sitä, että
ihminen ojentuisi tämän uskon mukaisesti, niin kuin aiemmissa uskoon
liittyvissä kirjoituksissa on tullut ilmi. Jaakob sanoo, että ”Joku ehkä sanoo:
"Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi
ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala
on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta
tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?”
(Jaak. 2:18-20). Tässä tullaankin toiseen kohtaan, mikä uskossa on tärkeää.
Johannes Kastaja saarnasi: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan
viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36). Ihminen voi kyllä uskoa kaiken, mitä
Kristinuskon oppeihin kuuluu, mutta ei välttämättä totella tai olla kuuliaisia
tälle opetukselle, siis evankeliumille, niin kuin apostolit sanovat (2. Tess.
1:8, 1. Piet. 4:17). Esimerkiksi itse Saatana ja riivaajatkin uskovat kyllä
kaiken, mutta eivät ole kuuliaisia.
Ensimmäinen asia, mitä Jeesus saarnasi oli, että tehkää parannus (Mark. 1:15). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee nöyrtyä Jumalan puoleen ja pyytää syntejään anteeksi, katua ja kääntyä pois synneistään ja alkaa tekemään hyvää (Sak. 1:1-6, Joel 2:12-14, Hes. 18, Luuk. 3:1-18, Apt. 26:20). Ihmisen tulee siis kääntyä Jumalan puoleen katuen ja pyytää Häneltä entisiä syntejään anteeksi, koska ne synnit on jo tehty ja ne estävät hänen pääsyn Jumalan yhteyteen ja pelastukseen, eikä niitä saa tekemättömäksi: ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani” (Ps. 32:5), ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat” (Ps. 86:5), ”Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"” (Room. 10:13). Ihmiselle, joka näin kääntyy Jumalan puoleen, evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta lupaa: ”ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt. 9:2) ja tämä anteeksiantamus perustuu Kristuksen sovitustyöhön ristillä, joka oli täydellinen ja kaikenkattava uhri synneistä. Kun ihminen näin nöyrtyy ja kääntyy Jumalan puoleen, kehottaa apostoli sitten myös tekemään hedelmää, jossa parannus näkyy: ”saarnasin… parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” (Apt. 26:20).
Tee siis parannus ja usko evankeliumi Kristuksesta,
ota ristisi ja seuraa Jeesusta.
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän
kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo
pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja
evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka
hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä
mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun
sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen
Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien
kanssa." (Mark. 8:34-38)
Kommentit
Lähetä kommentti